Lillyn syysponcho tyttärelle

Kun selailin ensimmäistä Klompelompe-neulekirjaa, tämä Lillyn syysponcho taisi olla sieltä minun ehdoton lempparini ja näin heti silmissäni miten suloinen se olisi tyttöni päällä. Monta kertaa suunnittelin aloittavani ja eihän siihen mennyt lopulta kuin muutama vuosi, että tuli valmista. Lankana ponchossa käytin kaksinkertaista Holst garn coastia värissä redcurrant ja nyörissä on lisäksi pieni pätkä Dropsin brushed silk alpaca -lankaa antamassa ilmettä. Lankaa työhön kului 140 grammaa ja neuloin sen kauttaaltaan 3 mm puikoilla. Napit tytär valitsi itse käsityötarvikkeilla täytetystä aarrelaatikostani. Ihanaa, että vihdoin voin antaa hänen leikkiä napeilla, kunhan pidämme huolen, että pikkuveli ei niitä pääse napsimaan. Lapsena minusta niin ihanaa järjestellä äidin nappilaatikot uuteen uskoon äidin huristellessa ompelukoneella meille uusia vaatteita.

Poncho valmistui vielä sopivasti ennen talvea ja iloitsin toki, että nyt se vielä pääsee käyttöön. Tiedättehän sen tunteen, kun teet lapselle neuleen ja hän intoa hihkuen pukee sen päällen? No entäs sen, kun olet tehnyt jotain mielestäsi aivan supersöpöä ja reaktio onkin jotain siihen suuntaan, että "En tahho pukee tätä päälle äiti!"? Itselle molemmat ovat tuttuja ja harmikseni tuo jälkimmäinen oli tytön ensimmäinen reaktio tämän kohdalla. Aina ei voi onnistua, ajattelin ja jätin valmistuneen neuletyön odottelemaan yön yli kohtaloaan.

Kaikeksi onneksi kastelun jälkeen lanka pehmeni ja tuntui tytöstä sellaiselta, että hän suostui vihdoin ponchoa sovittamaan. Lopulta se olikin jo päällä tämän päivän ulkoleikeissä ja sekä äiti että tytär ovat lopulta tyytyväisiä ❤

Villikirsikoita kaulalla

Sain vihdoin valmiiksi Villikirsikoita-huivini, jonka ohje löytyy Lumoavat neulehuivit by woolenberry -kirjasta. Huivi on suuri, mutta silti keveä ja näin ollen kesäänkin sopiva. Lankana tässä versiossa on Holst garnin coast värissä geranium ja painoa huiville kertyi 130 grammaa. Neuloin 4 mm ChiaGoon pyöröllä, josta on muodostunut vakiopuikko huivien neulontaan.

Huivin pitsikuvio on yksinkertaisen kaunis ja parin ensimmäisen pitsiraidan jälkeen helppo muistaa ulkoa.  Kuitenkin tuttuun tapaan jouduin ensimmäiset kaksi pitsiraitaa purkamaan useaan otteeseen, koska minulla menee hetki ennen kuin hahmotan pitsin idean ja pääsen rytmiin. Aina meinaa jäädä joku langankierto välistä tai teen yhden toiston liian monta kertaa peräkkäin enkä osaa hahmottaa missä virhe on, joten purkamiseksi menee. Onneksi alun kerroksissa ei silmukkamäärä vielä päätä huimannut! Lisäksi reunasilmukat lisäyksineen jouduin lähes joka ikisellä kerroksella varmistamaan ohjeesta, että sai silmukkamäärän täsmäämään. 

Tämä huivi oli oikein mukavaa kesäneulomista, koska lanka on puoliksi puuvillaa, puoliksi villaa. Neule ei myöskään liikoja painanut tai vienyt tilaa, joten se kulki mukana mökkineulomuksena. Koska kritisoin kirjasta puuttuvia kuvia huivista mallin päällä, niin lopuksi toki on laitettava pari otosta huivista kaulallani. Hartiahuivina tämä toimisi varmasti myös esimerkiksi kesäjuhlissa. Reunat kyllä saattaisivat viistää maata ainakin näin lyhyellä kuin minä. Kelpo huivi joka tapauksessa ja moneen tilanteeseen sopiva.

Siispä villikirsikoita kaulalle ja nauttimaan aurinkoisista, mutta viilenevistä alkusyksyn päivistä. 

Kevyttä kesäsadetta talven keskelle

Nimesin tämän projektin Ravelryssä mielestäni hyvin osuvasti kesäsateeksi. Mallihan on Joji Locatellin Light rain kirjasta Interpretations 3. No juupa juu, tämä minun paitani jäi jossain vaiheessa odottelemaan neulomisinspiraatiota, koska epäilin sen olevan kaikesta suunnitteusta huolimatta liian pieni. Nyt se sitten lopulta valmistui, kun ne viime kesän sateet ovat vain kaukainen muisto.

Onneksi päätin nyt neuloa tämän loppuun, sillä pingotuksen jälkeen paita on juuri sopiva. Täytyy olla hieman ylpeä itsestäni, kun tässä projektissa keskityin sekä mallitilkun neulomiseen alussa sekä paidan pingottamiseen lopussa. Hyvä minä!

Langaksi valitsin Holst Garnin Coastia värissä sapphire. Ihmettelin lankaa ostaessani voiko 4 kerää riittää paitaan, mutta Titityyssä olevien mallineuleiden ja saamieni neuvojen mukaan sen piti olla ihan riittävä määrä. Nyt kun olin jo unohtanut paljonko lankaa ostin, ihmettelin voiko vaaka näyttää oikein. Paita kun painaa 161 grammaa. Mutta kyllä se ihan paikkansa pitää, lanka on ihanan kevyttä ja riittoisaa. Neuloin paidan koossa S ja minulla oli käytössä 2,5 mm pyöräpuikko, jolla saavutin oikean tiheyden sekä kaulukseen 3 mm pyöröpuikko.

Ohje on todella selkeä ja hyvin kirjoitettu. Tykkään kovasti siitä. että kaikki on selitetty tarkasti ja silmukkamäärät eri vaiheissa on myös ilmoitettu. Niin usein jään vaikkapa kavennusten ja lisäysten jälkeen miettimään, olenko neulonut kuten piti. Minulla henkilökohtaisesti oli ohjeen alussa ongelmia, koska yritin ottaa siitä selvää yöllä kello 00.20 ja samalla opetelle väliaikaisten silmukoiden luontia Youtube-videoista. Opinkin tässä taas uutta, sillä enpä ollut ennen aloittanut paitaa niin kuin tässä mallissa ja tuo väliaikaisten silmukoiden luominen oli kokonaan uusi juttu minulle. Tykkään, kun tämän sai neuloa saumattomasti ja lopputulos on todella siisti.

Paita on kaiken lisäksi todella mukava päällä. Kevyt ja pehmoinen. Tämä varmasti sopii kesäneuleeksi, jollaisia minun vaatekaapissa ei liikaa olekaan. Suurin osa tähän asti neulomistani paidoista kun on paksumpia villa- tai alpakkaneuleita.

Oikein mukavaa ja neulerikasta viikonloppua!