Kevyttä kesäsadetta talven keskelle

Nimesin tämän projektin Ravelryssä mielestäni hyvin osuvasti kesäsateeksi. Mallihan on Joji Locatellin Light rain kirjasta Interpretations 3. No juupa juu, tämä minun paitani jäi jossain vaiheessa odottelemaan neulomisinspiraatiota, koska epäilin sen olevan kaikesta suunnitteusta huolimatta liian pieni. Nyt se sitten lopulta valmistui, kun ne viime kesän sateet ovat vain kaukainen muisto.

Onneksi päätin nyt neuloa tämän loppuun, sillä pingotuksen jälkeen paita on juuri sopiva. Täytyy olla hieman ylpeä itsestäni, kun tässä projektissa keskityin sekä mallitilkun neulomiseen alussa sekä paidan pingottamiseen lopussa. Hyvä minä!

Langaksi valitsin Holst Garnin Coastia värissä sapphire. Ihmettelin lankaa ostaessani voiko 4 kerää riittää paitaan, mutta Titityyssä olevien mallineuleiden ja saamieni neuvojen mukaan sen piti olla ihan riittävä määrä. Nyt kun olin jo unohtanut paljonko lankaa ostin, ihmettelin voiko vaaka näyttää oikein. Paita kun painaa 161 grammaa. Mutta kyllä se ihan paikkansa pitää, lanka on ihanan kevyttä ja riittoisaa. Neuloin paidan koossa S ja minulla oli käytössä 2,5 mm pyöräpuikko, jolla saavutin oikean tiheyden sekä kaulukseen 3 mm pyöröpuikko.

Ohje on todella selkeä ja hyvin kirjoitettu. Tykkään kovasti siitä. että kaikki on selitetty tarkasti ja silmukkamäärät eri vaiheissa on myös ilmoitettu. Niin usein jään vaikkapa kavennusten ja lisäysten jälkeen miettimään, olenko neulonut kuten piti. Minulla henkilökohtaisesti oli ohjeen alussa ongelmia, koska yritin ottaa siitä selvää yöllä kello 00.20 ja samalla opetelle väliaikaisten silmukoiden luontia Youtube-videoista. Opinkin tässä taas uutta, sillä enpä ollut ennen aloittanut paitaa niin kuin tässä mallissa ja tuo väliaikaisten silmukoiden luominen oli kokonaan uusi juttu minulle. Tykkään, kun tämän sai neuloa saumattomasti ja lopputulos on todella siisti.

Paita on kaiken lisäksi todella mukava päällä. Kevyt ja pehmoinen. Tämä varmasti sopii kesäneuleeksi, jollaisia minun vaatekaapissa ei liikaa olekaan. Suurin osa tähän asti neulomistani paidoista kun on paksumpia villa- tai alpakkaneuleita.

Oikein mukavaa ja neulerikasta viikonloppua!

Neulojan unelmakesä

Tänä kesänä olen ollut aika laiska bloggaaja, mutta se ei tarkoita, etteikö mitään jännää olisi tapahtunut. Päinvastoin, tämä on ollut aivan upea neulekesä täynnä ihania juttuja liittyen tähän rakkaaseen harrastukseeni! Kuvia huippuhetkistä on tullut räpsittyä lähinnä Instagramiin. Ajattelin kuitenkin, että nyt olisi aika kirjoitella pieni kooste tänne bloginkin puolelle kesän  neuletapahtumista.

Odotin keväästä asti, että ihailemani neulesuunnittelija argentiinalainen Joji Locatelli saapuisi Suomeen. Hänen kurssilleen oli päästävä ja onneksi ehdin varata itselleni paikan Titityyn järjestämälle Jojin Approach to Sweater Design-kurssille. Yksi syy osallistumiselleni oli, että saisin tavat Jojin, mutta toki halusin myös oppia uutta. Paljon vinkkejä ja ideoita sainkin. Nyt ymmärrän taas hieman enemmän neulemalleista ja niiden suunnittelusta. Ehkä tulevaisuudessa myös itse yritän kirjoittaa ohjeen tai ainakin suunnittelen itselleni sen täydellisen paidan!

Seuraava jännittyneen odotuksen kohde oli mikäs muu kuin ne Titityyn järjestämät neulefestarit. Perjantaina liityin neulekulkueen värikkääseen joukkoon Toivolan vanhalta pihalta Kompassille. Lämpimästä päivästä huolimatta oli tietysti laitettava päälle vasta valmistunut Breathing space ja vielä hartioille Heidi Alanderin suunnittelema Ruusupuu-festarihuivi. Puikoilla minulla oli Nurmilintu, sekin Heidin malli. Joukon kärjessä neuloi Stephen West, tuo värikäs neulestara, joka ei kai enempää esittelyä kaipaa. Oli hassua, kun vasta jälkeenpäin tajusi ketä kaikkia siellä oikein olikaan mukana. Instatuttuja, joita ei siinä tohinassa tunnistanut. Minua ilahdutti erityisesti, kun kulkueen aikana Veera Välimäki tuli juttelemaan ja ihastelemaan minun Breathing space-neulettani. Kädet vapisivat ja suu kääntyi hymyyn, kiitos Veera!

Festareiden aikana osallistuin myös Veeran Huiveja!-kurssille. Ihan huippua oli tavata myös toinen ihailemani neulesuunnittelija ja päästä oppimaan häneltä huivien neulomisesta sekä suunnittelusta. Kurssilla aloitettiin neulomaan minihuivia, johon tuli valita itselle vieraampi muoto. Rohkenin testaamaan neliönmallista huivia, johon lisäsin raitoja ja lyhennettyjä kerroksia fiiliksen mukaan. Raidat ja lyhennetyt kerrokset eivät kai yllätä, olihan kyseessä Veeran kurssi. Ihan hauskalta tuo alku näytti ja jotain tämän tyylistä voisin vielä joskus neuloa isompana versiona.

Vapaaehtoishommiakin tein festareilla muutaman tunnin verran. Siis istuskelin infopisteellä neuloen ja jaellen neuvoja kykyjeni mukaan. Ennen työvuoroani ehdin myös käydä kiertelemässä lankakojuja ja tekemässä hieman hankintoja. Minua miellyttivät todella paljon Kässäkerho Pom Pomin käsinvärjätyt langat ja niistä lähti mukaani kolme vyyhtiä. Lisäksi pitkän pohdinnan jälkeen valitsin La Bien Aiméen kojulta kaksi vyyhtiä lankaa nimeltään Cosmic cutie, sellaista muodikkaan täplikästä. Seuraavalle päivälle jäi vielä pari kymppiä, joten yksi kimalteleva turkoosi (yllättävää) vyyhti lähti vielä matkaan Ikken myyntipöydältä. Käykäähän ihastelemassa kuvia noista lankavalikoimista ja festaritunnelmista muiden blogeista. Täällä saatte tyytyä katselemaan minun naamaani ja niitä muutamaa ihanuutta, jotka hamstrasin.

Jos neulefestarit järjestetään myös ensi vuonna, aion kyllä varata koko viikonlopun niitä varten. Vapaaehtoishommia voisin tehdä enemmänkin, lankojen ihasteluun ja mukavassa seurassa neulomiseen olisin voinut myös käyttää enemmän aikaa ja tietysti varmistaisin myös pääsyn pääjuhliin, jotka tällä kertaa jäivät minulta väliin. Senkin lupaan, että uskaltaudun juttelemaan useammalle niistä, joita vilaukselta näin ja jäin miettimään, että olisipa ollut kiva vaihtaa pari sanaa tai edes huikata: "Onpas ihana huivi!" tai "Hei, mä tykkään sun blogista!"