sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Tunnin tossut tytölle

Tytär on pitkään puhunut, että haluaa minun neulovan hänelle tossut. Kun kysyin minkälaiset, vastaus oli että pinkit ja kimaltavat. Tässä eräänä iltana sitten sattui olemaan rauhallinen hetki television ääressä ja päätin ottaa tossut vihdoin työn alle. Löysin sovellettavaksi superhelpon ohjeen Willasarkko-blogista. Olin myös tilannut Adlibriksen kimallesukkalankaa (Adlibris socki glam värissä vintage sparkle) ja siinähän on sopivasti yhtenä värinä pinkkiä. Täydellistä!


Niin muuten, tämä oli nyt se työ, joka onnistui kerrasta! Ohjeen helppoushan ei nimittäin sitä takaa, se on koettu. Nyt kuitenkin neulominen sujui soljuvasti. Loin  aluksi 3,5 mm sukkapuikoille 24 silmukkaa (ihan arviolta valitsin määrän) ja  neuloessa mallailin tytön jalkaan, jotta sukasta tuli sopiva.  Tyttö istuikin vieressä odottamassa ja pitelemässä lankakerää, joten oli helppoa siinä samalla sovitella tossua hänelle. Lankaa näihin kului vaivaiset 23 grammaa ja aikaakin tosiaan vain tunti silmukoiden luomisesta  viimeisten lankojen päättelyyn.


Tossut olivat tiukasti jalassa sitten heti valmistuttuaan ja tyttö halusi ne jalkaansa myös tämän viikonlopun Tampereen reissulle. Aloitan nimittäin vyöhyketerapian opinnot siellä ja näin ensimmäiselle koulutusviikonlopulle otin koko perheen mukaan matkaan. Kivat reissutossut ne olivatkin.

torstai 27. syyskuuta 2018

Musta tuubihuivi

Ystävälle neulottu tuubihuivi valmistui tällä viikolla. Sehän olikin helppo ja nopea työ, siis ainakin ajatuksen tasolla ja jos ei oteta lukuun mokailuani. Saisinkohan joskus kirjoittaa postauksen projektista, jossa kaikki sujui kuin unelma? No tämä ei ihan  vielä ole se. Aloitin huivin neulomisen maanantaina lasyen nukahdettua, mutta kaikki mitä silloin sain tehdyksi meni iloisesti purkuun. Yritin nimittäin yön hämärässä korjata yhtä silmukkaa huivin alkuriveiltä purkamalla vain sen silmukan kohdalta. Minulle osoittautui kuitenkin liian suureksi haasteeksi poimia silmukat takaisin siististi, sillä kyseessä oli musta kaksinkertainen lanka ja neule ainaoikeaa. Ne langat vain menivät sikin sokin. Onneksi keskiviikkona oli sopivasti Titityyn neuleilta, jonka aikana uudelleen aloitettu huivi eteni hyvin ja sitten yöllä sainkin sen valmiiksi asti. Silmukoiden päättely oli toinen kohta, jossa jouduin pari kertaa purkamaan, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja huivi on toimitettu uudelle omistajalleen.


Huivi on siis niin perus kuin olla voi: sivuttain tasona neulottua ainaoikeaa ja lopuksi silmukoita päätellessä yhdistetty tuubiksi. Neuloin huivin kaksinkertaisesta Dropsin babymerinosta 5 mm puikoilla. Lankaa kului 260 g, kun huivin mitaksi kaksinkerroin taitettuna tuli 48 x 30 cm.



Tästä tuli kyllä malliltaan aika näppärä, joten voisinpa itsellenikin moisen neuloa talveksi. Jospa se sitten sujuisi jouhevammin?

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Lillyn syysponcho tyttärelle

Kun selailin ensimmäistä Klompelompe-neulekirjaa, tämä Lillyn syysponcho taisi olla sieltä minun ehdoton lempparini ja näin heti silmissäni miten suloinen se olisi tyttöni päällä. Monta kertaa suunnittelin aloittavani ja eihän siihen mennyt lopulta kuin muutama vuosi, että tuli valmista. Lankana ponchossa käytin kaksinkertaista Holst garn coastia värissä redcurrant ja nyörissä on lisäksi pieni pätkä Dropsin brushed silk alpaca -lankaa antamassa ilmettä. Lankaa työhön kului 140 grammaa ja neuloin sen kauttaaltaan 3 mm puikoilla. Napit tytär valitsi itse käsityötarvikkeilla täytetystä aarrelaatikostani. Ihanaa, että vihdoin voin antaa hänen leikkiä napeilla, kunhan pidämme huolen, että pikkuveli ei niitä pääse napsimaan. Lapsena minusta niin ihanaa järjestellä äidin nappilaatikot uuteen uskoon äidin huristellessa ompelukoneella meille uusia vaatteita.





Poncho valmistui vielä sopivasti ennen talvea ja iloitsin toki, että nyt se vielä pääsee käyttöön. Tiedättehän sen tunteen, kun teet lapselle neuleen ja hän intoa hihkuen pukee sen päällen? No entäs sen, kun olet tehnyt jotain mielestäsi aivan supersöpöä ja reaktio onkin jotain siihen suuntaan, että "En tahho pukee tätä päälle äiti!"? Itselle molemmat ovat tuttuja ja harmikseni tuo jälkimmäinen oli tytön ensimmäinen reaktio tämän kohdalla. Aina ei voi onnistua, ajattelin ja jätin valmistuneen neuletyön odottelemaan yön yli kohtaloaan.




Kaikeksi onneksi kastelun jälkeen lanka pehmeni ja tuntui tytöstä sellaiselta, että hän suostui vihdoin ponchoa sovittamaan. Lopulta se olikin jo päällä tämän päivän ulkoleikeissä ja sekä äiti että tytär ovat lopulta tyytyväisiä 

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Kuvitetut keskeneräiset

Viimeistelyjen ja purkamisen jälkeen puikoillani olevat neuletyöt ovat kesän aikana vähentyneet. Ihan siihen ihailemaani yksi työ kerrallaan -taktiikkaan en taida koskaan päästä, mutta onhan se mukavaa, kun keskeneräisiä töitä on hallittava määrä. Taidankin olla enemmän sellainen hallitun kaaoksen ihminen ja sillä mennään. Ajattelin näin sunnuntain kunniaksi jakaa tänne blogiin keskeneräisiä töitäni kuvituksen kera. Instagramiin näitä ilmestyy tiheämminkin tililleni: @johanna.sievanen.


Miehelleni olen neulomassa toista villapaitaa, koska ensimmäinen hänelle neulomani paita on ollut niin kovassa käytössä. Yllä siis näkyy  keskeneräisenä Klompelompen Raymond-paita, joka etenee hitaasti mutta varmasti. 

Myös toinen Klompelompe-neule on  tällä hetkellä tekeillä. Sain vihdoin aloitettua Lilly-ponchon tyttärelleni ja tästä tulee varmasti aika söpö! Neulon ponchon kaksinkertaisella Holst garnin Coast-langalla. Neulepinta on pehmeä ja lämpöinen eikä kutita.


Talvea varten aloitin myös pitkän ja muhkean kirjoneulekaulahuivin neulomisen Muita ihania -käsityökirjan ohjeella. Tähän meinasin upottaa jämälankoja, mutta tulipa ostettua myös uusia lankoja ihan tätä varten, koska lankaa tähän kyllä menee ja paljon. Katsotaan kuinka montaa eri väriä yhteen huiviin saa mahtumaan.


Mitäs käsitöitä teillä muilla on näin syksyn tullen tekeillä?

torstai 6. syyskuuta 2018

Klompelompe neuleita kaikkiin vuodenaikoihin

🌻 Kirjan arvostelukappale saatu kustantajalta 🌻

Klompelompe-kirjat ovat ihastuttaneet ja ilahduttaneet minua heti ensimmäisestä osasta lähtien, joten olin onnellinen saatuani sarjan uusimman opuksen käsiini. Tämä uutukainen, Klompelompe neuleita kaikkiin vuodenaikoihin, jatkaa samaa tunnistettavaa tyyliään tuoden siihen kuitenkin myös uutta ilmettä. Nyt ideoita on ammennettu muunmuassa juhlaperinteistä ja kansallispuvuista. Siispä kirjasta löytyy aiempaa enemmän juhlavia vaatteita, muttei arkivaatteita, myssyjä tai lapasiakaan ole suinkaan unohdettu.


Kirja on jaoteltu paitsi vuodenaikojen myös käyttötarkoituksen mukaan. Sen sivuilta voit napata ohjeen juhlaneuleeseen tai päiväkotivaatteeseen, kesäiseen paitaan tai syksyisempiin asusteisiin. Myös jouluiset neuleet ovat saaneet oman lukunsa kirjan lopusta. Siinä esiteltävät tonttulakit on ehkä pakko neuloa lapsille! Kuten myös alla näkyvä Karitsainen-myssy olisi ehdoton ensi talveksi.


Ihania ja mielenkiintoisia malleja löytyy lapsille sekä aikuisille. Itseäni ajatellen minua viehätti erityisesti yksinkertainen Keväthanki-paita, jossa jujuna on hihojen pintaneule. Tämä paita olisi mainio lisä vaatekaappiin talveksi. Voisin samalla tutustua KlompeLOMPEN nimikkolankaan, jota näköjään on jo kiitettävästi saatavilla eri lankakaupoista. 


Kansallispukujen vaikutteet näkyvät  erityisesti neuleiden kirjoneulekuvioissa. Niitä on upotettu monikäyttöisiin paitoihin, myssyyn, mekkoon ja housuihin. Juhlapäiviä varten kirjan ohjeilla voi neuloa myös kastemekon tai ihanan neulejakun lapselle sekä äidille. Monet mallit taipuvat varmasti sekä arkeen että  juhlaan.


Klompelompen tyylisesti kirja sisältää paljon neuletakkeja. Takit on tässäkin kirjassa suunniteltu niin, että ne neulotaan suljettuna neuleena ja lopuksi leikataan auki. Tämä on tekniikka, jota en ole itse vielä uskaltautunut kokeilemaan. Suoraan sanottuna se pelottaa minua! Parikin kirjoneuletakkia näistä houkuttelisi, joten nähtäväksi jää uskallanko tehdä ohjeen mukaan (ja oppia samalla uuden tekniikan) vai sovellanko ja neulon takin tasona. 





Myös pieni kirja-arvostelija oli mukana tutkimassa kirjaa ja oli kovin kiinnostunut sen sisällöstä. Tässäpä hänen lempparimallinsa:


sunnuntai 26. elokuuta 2018

Uusia ideoita käsitöihin #miundesign-kirjasta

🍁 Kirjan arvostelukappale saatu kustantajalta 🍁

Käsissäni on syksyn uutuuskirja, Miia Laakson #miundesign, joka vie lukijansa neulomisen ja virkkaamisen maailmaan. Kirjaa voisi suositella erityisesti aloittelevalle kässäilijälle, koska se pitää sisällään tarkkoja kuvallisia ohjeita neulomisen ja virkkaamisen perustekniikoista. Kuitenkin myös kokeneempi käsitöiden tekijä saa kirjasta varmasti uusia ideoita ja vinkkejä. Myös valmiita ohjeita kirjasta löytyy, vaikka teemana onkin johdattaa lukija oman suunnittelun polulle. Kirja on jaettu lukuihin, joissa jokaisessa toteutetaan yksi vaate tai asuste kuten pipo, yläosa tai laukku. Samalla esitellään tähän työhön sopivia tekniikoita ohjekuvien ja tekstin avulla. Tarjolla on kuvalliset ohjeet aivan silmukoiden luomisesta lähtien. Ideoita saa myös erilaisiin pintaneuleisiin, virkattujen muotojen toteutukseen, pipomalleihin sekä yläosan tai huivin suunnitteluun.


Itse löysin kirjasta heti ohjeita, jotka haluaisin toteuttaa sellaisenaan sekä tekniikoita, joita tulen varmasti hyödyntämään. Vaikka netti onkin pullollaan ohjevideoita ja ideoita käsitöihin, kyllä perinteisillä kirjoilla on silti edelleen oma paikkansa. Minulle kirjat edustavat tietynlaista rauhaa ja yhden asian tekemistä kerrallaan. Vai olenko ainoa, joka netissä jotain asiaa tarkistaessaan huomaa avanneensa viisi eri sivustoa omille välilehdilleen ja kaikki ne liittyvät lopulta johonkin muuhun kuin siihen mitä alunperin lähti hakemaan? Toki on kätevää opetella uusi tekniikka vaikkapa katsomalla video Youtubesta, mutta oma etunsa on siinäkin, että ohje löytyy kirjan sivuilta ja siihen saa perehtyä omassa rauhassa.

Minun lempiohjeeni kirjasta on lapsen juhlabolero, joka olisi sopiva vaate niin arkeen kuin juhlaan. Myös laukkujen ja huivien ohjeet miellyttivät silmääni. Tekniikoiden suhteen erityisesti ilahduin briossineuleen ohjeesta sekä ideoista virkattujen neliöiden yhdistelyä varten. Briossineule on minulla edelleen sillä "tämä pitäisi opetella"-listalla ja isoäidinneliöt yhdistän aina samalla tylsällä tavalla. Ehkä nyt ryhdistäydyn ja harjoittelen tämän syksyn aikana taas jotain uutta.




Kuten kirjassa kehotetaan, suunnitelkaa uutta ja jakakaa ideoitanne myös muille tunnisteella #miundesign!

lauantai 25. elokuuta 2018

Villikirsikoita kaulalla

Sain vihdoin valmiiksi Villikirsikoita-huivini, jonka ohje löytyy Lumoavat neulehuivit by woolenberry -kirjasta. Huivi on suuri, mutta silti keveä ja näin ollen kesäänkin sopiva. Lankana tässä versiossa on Holst garnin coast värissä geranium ja painoa huiville kertyi 130 grammaa. Neuloin 4 mm ChiaGoon pyöröllä, josta on muodostunut vakiopuikko huivien neulontaan.


Huivin pitsikuvio on yksinkertaisen kaunis ja parin ensimmäisen pitsiraidan jälkeen helppo muistaa ulkoa.  Kuitenkin tuttuun tapaan jouduin ensimmäiset kaksi pitsiraitaa purkamaan useaan otteeseen, koska minulla menee hetki ennen kuin hahmotan pitsin idean ja pääsen rytmiin. Aina meinaa jäädä joku langankierto välistä tai teen yhden toiston liian monta kertaa peräkkäin enkä osaa hahmottaa missä virhe on, joten purkamiseksi menee. Onneksi alun kerroksissa ei silmukkamäärä vielä päätä huimannut! Lisäksi reunasilmukat lisäyksineen jouduin lähes joka ikisellä kerroksella varmistamaan ohjeesta, että sai silmukkamäärän täsmäämään. 



Tämä huivi oli oikein mukavaa kesäneulomista, koska lanka on puoliksi puuvillaa, puoliksi villaa. Neule ei myöskään liikoja painanut tai vienyt tilaa, joten se kulki mukana mökkineulomuksena. Koska kritisoin kirjasta puuttuvia kuvia huivista mallin päällä, niin lopuksi toki on laitettava pari otosta huivista kaulallani. Hartiahuivina tämä toimisi varmasti myös esimerkiksi kesäjuhlissa. Reunat kyllä saattaisivat viistää maata ainakin näin lyhyellä kuin minä. Kelpo huivi joka tapauksessa ja moneen tilanteeseen sopiva.



Siispä villikirsikoita kaulalle ja nauttimaan aurinkoisista, mutta viilenevistä alkusyksyn päivistä.