Kohti uutta vuotta 2016

Eipä näkynyt täällä jouluisia postauksia eikä edes katsausta menneeseen vuoteen 2015. Nyt kuitenkin katse eteen ja suupielet ylöspäin! Sopivasti sattui blogini 100. postaus näin vuoden loppuun, tästä on hyvä jatkaa.

Vuodelle 2016 minulla ei ole suuria lupauksia tai isoja suunnitelmia, mutta sitäkin enemmän pieniä unelmia:
 

Toivon tulevalta vuodelta rentoutta, luovuutta, ystävyyttä ja hyviä hetkiä rakkaimpien kanssa. Hyvin nukuttuja öitä, päiväunia ja virkeitä aamuja. Lumisadetta, pulkkailua ja pakkasia. Mökkeilyä, mansikoita ja laiskottelua. Värikkyyttä ja vesisadetta. Kilometreittäin neulottuja silmukoita, pehmeitä lankoja ja lämpöä. Armollisuutta, kiitollisuutta ja iloa. Toivon niin mielenkiintoisia pitsejä ja palmikoita kuin tuttua turvallista ainaoikeaakin. Aikaa ja tilaa ajatuksille, rauhaa, kauneutta ja naurua. Hyvää oloa.

Ihanaa uutta vuotta 2016 ihan jokaiselle!

The other one-mysteerihuivi

Ehdinpäs vielä vuoden 2015 aikana! Mysteerihuivi eli Veera Välimäen suunnittelema The other one on vihdoin valmis. Ensimmäistä kertaa osallistuin KAL-neulontaan tämän Titityyn järjestämän mysteerihuiviklubin myötä. Oli hauskaa, vaikka olinkin hidas neuloja. Välillä piti purkaakin, kun sekoilin lyhennettyjen kerrosten kanssa häiritsevästi. Ohje oli kyllä selkeä ja helppo, ei ehkä vaan pitäisi neuloa aamulla seitsemältä juuri ennen töihin lähtöä. Lopputulos on ihana ja reunankin neulominen kannatti, vaikka se loputtomalta tuntuikin. Siitähän tuli hieno! Lankana huivissa on Louhittaren luolan upea Tuulen tytär ja väreinä kuningatar sekä kurpitsa. 

Tykkään, tykkään ja tykkään.

Heti piti aamulla rynnätä kuvaamaan ja samalla ihmettelemään valkeaa maata omaan pihaan. Ainoissa ja pyjamanhousuissa. Hatun ja huivin sentään maltoin pukea ja kuvausassistentille toki varasin kunnon talvivarusteet.

Pipo miehelle

Syksy oli kiireinen. Siihen on mahtunut paljon. Paljon väsymystä, päänsärkyä, huonosti nukuttuja öitä, muuttokuormia, opetustuokioita, ajokilometrejä, kahvia ja sähköposteja. Onneksi myös ihania aamuja, ensiaskeleita, uusia opittuja sanoja, ystäviä, naurua, synttäreitä, yhdet pikkujoulut sekä uuden asunnon onnea. Tämän kaiken lisäksi olen silloin tällöin saanut nipistettyä itselleni neulomishetkiä, yleensä aikaisista aamuista tai myöhäisistä illoista ja nyt tuli olo, että haluaisin blogiakin taas herätellä eloon. Joulukuun kunniaksi.

Valmiiksi asti on ennättänyt tämä pipo, josta olen kyllä siinä mielessä ylpeä, että se on ollut käytössä lähes päivittäin! Aiemmat miehelleni tekemäni pipot ovat olleet liian isoja, liian pieniä tai liian kutittavia. Tämä ei ole mitään noista, vaan juuri sopiva.

Pipo on Dropsin Baby Merinosta neulottu. Vihdoinkin löytyi lanka, jonka mieskin kelpuutti. Lämmin, muttei kuuma eikä kutittava. Ylhäältä alas neuloin ja sen enempää silmukkamääristä tai muusta en edes muista. Reunuksen jouduin päättelemään pariin kertaan, kun en taas malttanut päätellä tarpeeksi löyhästi. Tähän päättelyynkin olisi varmasti joku hyvä tapa, jolla onnistuisi kerralla. Vinkkejä otan mielelläni vastaan.

Kai tästä ilmeestä voi päätellä, että pipo on ihan mieluinen.

Ihanaa joulukuuta kaikille!

Kirjoneulesukat

Viikonloppuna valmistui elämäni ensimmäinen kirjoneulesukkapari ja nämähän mahtuvat jalkaan! Joskus aikoinaan aloitin kirjoneulesukkaa, mutta varresta tuli niin tiukka, että purkuun se meni ja jätin koko homman siihen. Nyt päätin tämänkin taidon opetella ja aloitin neulomaan Lapinsukkia Rakas villasukkakirjasta. Ensimmäisten rivien jälkeen päätin kuitenkin unohtaa kirjoneulekaavion ja neuloin menemään tajunnanvirtana erilaisia helppoja kuvioita. Nuo Lapinsukat ovat kyllä neulottavien listalla.

Sukissa pohjavärinä on Novitan suomalaista sukkalankaa ja kuviot tein 7 Veikoista sekä muista vastaavista jämälangoista. Varressa on 56 silmukkaa ja kärjessä kavensin 48 silmukkaan.

Kantapäissä sekä kärjen ensimmäisissä kuvioissa käytin liukuvärjättyä lankaa ja jatkoin toisessa sukassa siitä väristä, johon toisessa jäin. Nuo kohdat ovat siis eriväriset, vaikka muuten tein sukista keskenään samanlaiset.

Näistä piti tulla joululahjasukat, mutta jälki ei ollut ihan niin siistiä kuin lahjasukat mielestäni vaatisivat. Mutta ei minua ollenkaan harmita pitää näitä itselläni! Ei edes jaksa harmittaa, että kantapäät ovat reunoistaan todella epäsiistit. Nyt rohkenen varmasti kokeilemaan monimutkaisempienkin kirjoneulesukkien neulomista.

Palmikkopipo siskolle

Kun kerran pääsin vauhtiin, niin mikäs tässä on pipoja neuloessa!

Siskoni tilaama pipo pääsi jo aikaa sitten puikoille. Sitä varten kävin jokunen viikko sitten ostamassa Titityystä Rowanin pure wool worsted-lankaa, joka oli kyllä ihanan pehmoisen tuntuista ja mukavaa neuloa. Tein pipon samalla mallilla kuin itselle neulomani palmikkoisen pipon ja lanka vastasi kyllä aika hyvin tuota omassa pipossa käyttämääni Berrocon ultra alpacaa, jota ei valitettavasti ollut saatavilla.

Pipon neulominen eteni varmasti, mutta tuskastuttavan hitaasti. Tahtina oli muutama kerros illassa televisiota katsellessa. Tänään pipo kuitenkin pääsi vihdoin käyttöön ja näyttäisi siltä, että olin osannut arvioida koon oikein. Alkaa tässä pipojenkin neulomisessa kehittyä. Jospa tämä pitäisi siskon korvat lämpinimä syksyn ja talven viimoissa.

Kuvan piposta uuden omistajansa päässä sain napattua tänään lenkillä. Apulaisena hääräsi ei enää niin kovin pieni koirankuonolainen ja meidän neitikin oli mukana kantorepussa.

Ei mikään tiukkapipo

Oli flunssa ja piti levätä. Sohvalla istuessani kädet kuitenkin kävivät kovin levottomiksi ja kaipasivat tekemistä, joten Neulovillasta tilaamani vyyhti Tukuwoolia muuntui parissa päivässä pipoksi. Myönnettäköön, että saatan joskus olla hieman tiukkapipoinen. Ainakin, jos mieheltäni kysytään. Tämä pipo ei kuitenkaan kiristä, vaan on ihanan löysä ja niin iso, että se mahtuu päähän jopa hiusten ollessa kiinni.

Innoituksen neuloa Tukuwoolista pipo sain Heidin Helyes-blogissa esittelemistä pipoista. Sieltä katsoin myös apuja silmukkamäärään. Neuloin kuitenkin pipon taasen ylhäältä alas ja bambuisilla sukkapuikoilla. Lisäyksiä tein joka puikon alussa kunnes työssä oli 110 silmukkaa (27-28-27-28/puikko) ja sileää neuletta pistelin menemään. Reunaan tuli reilusti *1o,1n*-joustinta, sillä ajattelin kääntää sen kaksin kerroin. No, sehän näytti hassulta eikä nirkkoreunusyritelmänikään toiminut. Purkamaan en ruvennut, vaan reunus sai nyt reikäkerroskoristeen ja lopuksi vielä virkkasin reunaan hieman lisää koristusta. Tuohon reikäkerrokseen voisi pujotella vaikka jonkun kauniin nauhan tai nyörin.

Tämä on vallan passeli syyspipo, ei liian kuuma. Nyt onkin tullut neulottua paljon itselle, joten ilahduin, kun siskoni tässä eräänä päivänä tilasi minulta pipon. Sen pistän puikoille heti, kunhan saan haettua sopivat langat Titityystä. Sillä välin keskityn elämäni ensimmäisiin kirjoneulesukkiin.

Huomasinpas myös, että uusia lukijoita on liittynyt matkaan mukaan, tervetuloa kaikille ja toivottavasti viihdytte :)

Open syysneule

Tarvitsin syksyksi neuleen. Sellaisen, joka on helppo ja kiva laittaa päälle kylminä aamuina. Neuleen, joka sopisi hyvin töissä pidettäväksi. Koska niin se vain nyt on, että minulla alkaa työt! Tästä on tällä äitillä kovin ristiriitaiset mietteet, mutta innolla ja kiitollisena lähden kohti uusia haasteita. Onneksi on olemassa isyysloma, isovanhemmat ja tiedossa ihana päiväkotikin.

No mutta, palataanpas siihen neuleeseen, jonka voin sitten työpäiviksi pukea päälleni. Äitini aloittama neule Titityystä ostetusta Cascade 220 Heathers-langasta oli jäänyt puoli tiehen, joten nuo langat päätyivät minulle. Tarpeeseen tulivatkin ja päätyivät tähän paitaan. Malli on ylhäältä alas raglanhihoin neulottu. Hieman laskut menivät pieleen ja paita meinasi jäädä pieneksi. Asia korjaantui, kun lopuksi vielä virkkasin etureunoihin jokusen rivin pylväitä (ja samalla ne unohtamani napinlävet). Tähän paitaan pääsivät myös jo joitakin vuosia sitten Saksasta ostamani mielestäni hurjan kauniit siniset napit.

Tämä neule päällä voi olla tarvittaessa vakava ja asiallinen...

...iloita ja olla oma itsensä...

...ottaa välillä vähän rennommin...

...ja nauttia siitä, mitä tekee!

Näillä eväillä lähden kohti tulevaa. Eikä minua ainakaan palele, se jos mikä on varmaa.

Oikein mukavaa syksyä kaikille!

Palmikkoinen pipo

Nyt se minulle valkeni: Jotta pipo olisi päähäni sopiva ja miellyttävä pitää, sen kuuluu puikoilla näyttää oudolta ylipitkältä pötkylältä! Olisihan se pitänyt ymmärtää jo aiemmin, sillä kaikki neulomani pipot, jotka puikoilla näyttivät varsin kelvollisilta, ovat osoittautuneet käytössä liian pieniksi. No nyt vihdoinkin sain mummolan rennossa tunnelmassa neulottua pipon, joka pysyy päässä ja lämmittää korvia.

Käytin tässä työssä Ilosofiaa-blogin Top-down pipon ohjetta, sillä tuo tapa vaikutti hauskalta ja kätevältä. Niinpä tällä kertaa aloitinkin päälaelta ja lisäilin silmukoita kunnes niitä oli tarpeeksi yltämään pääni ympäri, tässä tapauksessa 24 s/puikko. Niin ja ne puikot olivat 4,5 mm koivuiset sukkapuikot. Langaksi pipoon päätyi se viime syksynä neulomastani paidasta yli jäänyt vyyhti Berrocon ultra alpacaa. Eikä se ihan kaikki tähänkään mennyt, kun luovuin ideasta laittaa pipoon tupsu. Pikku keränen siis odottaa vielä käyttötarkoitustaan.

Alussa tarkoitukseni oli neuloa pipoon ennen resoria pelkkää sileää neuletta, mutta iskikin innostus tehdä pipoon palmikoita. Sain palmikot sovitettua silmukoille, vaikka idea niistä tulikin mieleen vasta ensimmäiset kerrokset neulottuani. Lopuksi reunaan neuloin tosiaan reilun pätkän *2o, 2n*-joustinta, jotta resorin saa taitettua kaksin kerroin korvien päälle.

Täytyy sanoa, että tämä pipo on näille keleille vielä liian kuuma, mutta sehän lupaa vain hyvää talven varalle!

Revontulia sukissa

Tämä lanka (Viking Nordlys) oli ailahtelevaa. Välillä lanka oli ohuen ohutta ja hetkittäin paksua ja pörheää. Puikkoina minulla oli 2,5 mm metalliset sukkapuikot, ohuemmat kuin millä yleensä olen tottunut neulomaan. Ehkäpä näistä syistä näiden sukkien valmistumiseen meni kauan. Lähes koko kesän ne kulkivat mukana mökille ja takaisin.

Lanka oli kuitenkin kaunista. Värit vaihtuivat huomaamattomasti hiipien ja jokaisen raidan väri oli omalla tavallaan todella kaunis. Tykkään tässä langassa jopa violetista, joka ei yleensä kuulu lempiväreihini. Lanka on myös pehmeää ja lämpöistä. Siksipä neuloin sukat lopulta valmiiksi asti.

Nämä olivat myös ne ensimmäiset sukkani, jotka aloitin varpaista, vaikka yhdet varpaista varteen sukat valmistuivat jo tässä välillä. Kärjen ja kantapään tein Malla-sukan ohjeella, mutta varsissa sovelsin ja tein niihin valepalmikkoa.

Kantapäät ovat näissä kyllä eri paria, sillä ensimmäisen kantapään neuloin todella tiukalla käsialalla. Taisin jännittää niin paljon tuota kantapään neulomista totutusta poiketen. Toisessa sukassa otin jo rennommin ja näin ollen neuloskin on rennompaa. Mutta jalkoihin mahtuvat ja niissä pysyvät molemmat, se kai on pääasia.

Ei palele varpaita tänä syksynä, sukkapareja on jo sen verran varastossa. Seuraava projekti olisi varmistaa, ettei päätäkään palele. Kunhan keksin millaisen pipon neuloisin.

Synttäriarvonnan voittaja

Päiväuniaikaan täällä valmistauduttiin arvontaan. Tänään oli nimittäin aika selvittää, kuka voitti blogini synttäriarvonnassa itselleen lankaa sekä teetä syysneulomista varten.

Siispä leikkelin lappusia...

...laitoin ne rakkaaseen peltirasiaan...

...ravistelin laput sekaisin...

...ja nostin yhden lapun, jossa oli seuraava nimi: 

Arvonnan voitti siis Väinölän Laura Aamukahvia Väinölässä-blogista! Hurjasti onnea voittajalle, laitan sinulle ihan pian sähköpostia, jotta saadaa paketti oikeaan osoitteeseen :)

Vadelmanpunainen Titanium

Heidi Alanderin Titanium-huivi oli jo ollut pitkään neulottavien listalla, mutta jostain syystä sen aloittaminen viivästyi. Sitten koitti päivä, jolloin tarvitsin helposti mukana kulkevan matkaneuleen, kun lähdimme ystäviemme häihin Keuruulle. Päädyin siihen, että huivin ainaoikein neulottu alku olisi varsin sopiva tähän tarkoitukseen. Langaksi nappasin Dropsin vadelmanpunaista alpacaa, koska se tuntui parhaalta vaihtoehdolta omistamieni lankojen joukosta. En tietenkään jaksanut muokkailla ohjetta, joten huivi jäi melko pieneksi vielä pingotuksen jälkeenkin. Se on kuitenkin oikein sievä ja käyttökelpoinen. Tämä huivi oli helppoa, mutta mielekästä neulottavaa ja tuo pitsireunus on minusta ihana!

Huivi läpäisi myös tiukan laaduntarkastuksen. Ihan kelpo tekele siis!

Tästä onkin sitten hyvä jatkaa pitsihuiviharjoituksia. Tuolla odottaisi ainakin kerä pelottavan ohutta Dropsin lace-lankaa ja (minun silmissäni) hyvin monimutkainen pitsihuivin ohje. Ilmeisesti rentouttavia neulehetkiä on siis tiedossa.

Sukat sinisen sävyissä

Saksalaiset ystävämme ovat lomailemassa Suomessa. Tähän vierailulle osui sopivasti syntymäpäivien juhlintaa, joten neuloinpa lahjaksi sukat. Näiden kanssa tuli vähän kiire, joten ihan perusmallilla mentiin taas ja ennätin ajoissa!

Kun edellisiin sukkiin käytin kahta raitalankaa, päätin kokeilla tähän pariin raidallisen ja yksivärisen 7 Veljestä-langan yhdistelmää. Toimii nämäkin aika kivasti yhdessä.

Nämä sinisävyiset sukat saavat nyt matkustaa Saksaan odottelemaan kylmeneviä iltoja ja muistuttamaan omistajaansa Suomen sinitaivaasta sekä sinisistä järvistä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ja huomasittehan, että vielä on aikaa osallistua arvontaankin!

Raita & raita-sukat

Jos puikoille on jostain syystä eksynyt vain yksivärisiä ja ohuita lankoja, täytyy asia korjata värikkäällä ja nopealla välityöllä. Olin jo jonkin aikaa ihaillut Instagramissa sekä blogeissa muiden yhdistämiä Novitan raitalankoja ja hämmästellyt kauniita lopputuloksia. Niinpä otin minäkin puikoille kahta eriväristä Novitan 7 Veljestä-raitaa ja neuloin aina kaksi riviä vuorotellen meren ja sateenkaaren väreillä. Kantapään kohdalla käytin kylläkin vain sateenkaarta.

Lopulta sain parissa päivässä neidin päiväuniaikoina sekä iltaisin neulottua taas yhden parin sukkia lämmittämään varpaita sekä mieltä. Paksu ja raidallinen lanka teki työstä joutuisaa ja rentouttavaa. Oli hauska seurata minkälaisia raitoja sukkiin muodostui. Aina piti katsoa vielä seuraava väri ja seuraava...kunnes oli pakko laskea puikot hetkeksi käsistä.

Perussukat näistä tuli ja raidat menivät vahingossa melko samaan järjestykseen molemmissa sukissa. Olisin kyllä oikeastaan tykännyt, jos olisivat olleet keskenään vielä erilaisemmat. Lankaahan jäi, joten voin tarvittaessa tehdä vielä näille uudet parit ;) Vai kokeilisinko sittenkin jotain toista mallia niistä?

Joka tapauksessa, kylläpä ovat piristävät nämä raidat sanon minä!

Synttäriarvonta!

Kaikki alkoi viime kesänä junasukkien neulomisoperaatiosta ja päässäni soineesta lastenlaulusta. Lopulta 8.8.2014 laskin puikot hetkeksi käsistäni, istuin tietokoneen ääreen ja Jos sun lysti on-käsityöblogi sai alkunsa. Ensimmäiseen blogivuoden aikana olen muun muassa neulonut lukuisia villasukkia, pikkuisia neuleita rakkaalle tytölleni, paitoja sekä huiveja. Sekaan on mahtunut myös virkkausta ja ompelukokeiluja sekä uuden opettelua.

Nyt on siis aika juhlistaa ja pistää pystyyn pieni arvonta sen kunniaksi, että blogini täyttää vuoden! Koska rakastan neulomista teekupin höyrytessä vieressäni, arvottavaksi valikoitui 3 kerää sinistä Dropsin Alpaca Silk-lankaa sekä paketti valkoista teetä. Näistä langoista saisi tehtyä vaikkapa huivin, jollaisen neuloin siskolleni viime syksynä.

Arvontaan pääset mukaan kommentoimalla tähän postaukseen, mitä sinä näistä langoista neuloisit. Ehkäpä saan näin itsekin uusia ideoita! Saat toki vinkata arvonnasta omassa blogissasi ja uudet lukijat ilahduttavat aina, mutta jaossa on nyt yksi arpa jokaiselle kommentoijalle. Ei siis väliä oletko lukija, satunnainen vierailija vai arvonnan takia tänne löytänyt, kaikki saavat osallistua. Arvonta alkaa nyt ja loppuu 31.8.2015.

Suoritan arvonnan 1.9.2015 ja ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti. Jätäthän siis myös sähköpostiosoittesi, jotta saan sinuun yhteyden, jos voitto kohdallesi osuu!

Liebster Award

 Sain KnitCrochenator-blogin Jenniltä Liebster award-haasteen kauniiden sanojen saattelemana. Kiitos! Nyt siis tämän haasteen kimppuun:

Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle.

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille

Jennin esittämät kysymykset & vastaukseni:

1. Minkä kirjan luit viimeksi? Miksi?

Pauliina Rauhalan kirjoittaman kirjan Taivaslaulu. Sain sen ystävältäni lainaksi ja luinkin sitten parissa illassa. Kirja oli koukuttava, upeasti kirjoitettu ja herätti paljon ajatuksia erityisesti näin äitiyden alkutaipaleella. 

2. Millaisia harrastuksia sinulla on?

Käsityöt, bloggaaminen, jooga (kohta pääsee taas ilmajoogaankin!), lukeminen

 

3. Mitä uutta asiaa kokeilit viimeksi?

Boulderointia kokeilin kesän alussa. Hieman jännitti lähteä seinille kiipeilemään ilman turvavaljaita, mutta lopulta pääsin jopa yhden radan läpi, voi sitä riemua!

4. Mikä on lempiruokasi?

Halloumjuustosalaatti

5. Entä lempijäätelö?

Mangomeloni 

6. Mikä on suosikki kukkasi ja miksi?

Lemmikki. Se on pieni, mutta suloinen. Niitä kasvoi paljon lapsuudenkodin pihassa ja lähiympäristössä, tuo siis mieleen muistoja. 

7. Kuka on suosikki muumihahmo ja miksi?

Pikku Myy. Omapäinen, rohkea, ihailtava! 

8. Mikä on parasta kotikaupungissasi?

Täällä asuvat suurin osa ystävistäni sekä perheestäni. Tykkään siitä, että kotimme lähellä on paljon kaunista luontoa, mutta myös palvelut ovat ihan nurkan takana.

9. Mikä sai sinut innostumaan neulomisesta?

Äiti ja mummo innostivat ja opettivat neulomaan jo pienenä. Käsityöblogien maailma on antanut uutta potkua tähän harrastukseen. 

10. Minkä blogin postauksia itse odotat eniten?

Voi, niitä on niin monia! Jos yksi on valittava, niin eilen tein-blogi on kyllä sellainen, jonka postaukset ovat aina odottamisen arvoisia.

11. Mitä kasvista/vihannesta/hedelmää voisit syödä vaikka joka päivä? 

Saako vastata mustikka, vaikka se onkin marja? Niitä melkein syönkin joka päivä.

Omat kysymykseni haastetuille:

1. Mikä mielestäsi on parasta bloggaamisessa?

2. Menisitkö mieluiten leffaan, teatteriin vai suosikkiyhtyeesi keikalle?

3. Mikä on erikoisin paikka, jossa olet neulonut/virkannut/askarrellut?

4. Teetkö usein heräteostoksia vai noudatatko tarkasti kauppalistaa?

5. Mikä on viimeisin toteuttamasi unelma?

6. Mistä asioista saat energiaa?

7. Minkä taidon haluaisit oppia?

8. Minne haluaisit seuraavaksi matkustaa?

9. Keräiletkö jotain? Jos, niin mitä?

10. Mistä olet juuri tällä hetkellä kiitollinen?

11. Mitä suunnitelmia sinulla on syksyksi?

Napattaisiinkohan haaste vastaan seuraavissa hurmaavissa blogeissa?

Wisteria Walk

Helemenkerrääjä puikkoviidakossa

Käsitöitä flamencohame hulmuten

Liiolii

Open langat

Knit notes - neulojan apuri

Neuleprojektin voi suunnitella langan vyötteeseen, lehden sivulle tai oikeastaan mille tahansa paperinpalalle, joka sattuu inspiraation hetkellä olemaan käden ulottuvilla. Näin olen usein tehnytkin, sillä nautin edelleen suunnittelusta vanhanaikaisesti kynän ja paperin kanssa. Ongelmana on vain se, että nämä epämääräiset lappuset tahtovat hävitä kovin helposti. Tähän kyllästyneenä tilasin pari vuotta sitten itselleni Nadine Curtisin Knit notes-kirjan (klik, jos haluaisit itsellesi samanlaisen). Kirja on hyvä apuväline neuleprojektien suunnitteluun ja onhan se suloinen myös! Kirja vilahti jo edellisessä postauksessa, moni sitä ihasteli ja ajattelin nyt tarjota pienen kurkistuksen siihen:

Kirja ohjaa ja opastaa neulomisen saloihin sekä neulesuunnittelun eri vaiheisiin (englanniksi). Tilaa on 30 projektin kirjaamiseen vaihe vaiheelta. Löytyy omat lokerot tärkeimmille suunnitteluun vaikuttaville asioille, kuten langan ominaisuuksille ja omille/neuleen saajan mitoille. Kirjassa on myös reilusti tilaa piirrellä ja raapustella omia muistiinpanoja. Ruudulliset paperit ovat tässä käteviä. Lisäksi kirjan lopussa on tyhjiä ruutusivuja, jos haluaa suunnitella vaikkapa kirjoneule- tai pitsikuvioita, sekä vinkkejä ja yksi valmis neuleohjekin.

Tykkään tästä kirjasta kovasti, vaikka usein aloitan neulomaan ilman sen suurempia suunnitelmia. Välillä sitten harmittaa, kun onnistuu tekemään juuri sopivan ja kivan neuleen, mutta ei ole tehnyt muistiinpanoja ollenkaan tai ne katoavat (ai miten niin en löydä neulekopasta/kaapista/lehtipinosta juuri sitä yhtä vyötettä, johon kirjasin ainakin silmukkamäärät!?). Ehkäpä voisin oppia ja kirjoittaa tästä lähtien ainakin ne suuremmat projektit tähän kirjaan. Jokunen ohje sieltä toki löytyy jo. Tämän kirjan ansiostahan viimeisin neuletyönikin lopulta valmistui. Oli helppoa tarttua itselle suunniteltuun työhön uudestaan tauon jälkeen, kun siihen oli ihan oikea ohje!