Rooftop-huivin testineulonta

Pääsin testineulomaan Suvi Simolan uuden huivin nimeltään Rooftop ja ohje on nyt julkaistu Ravelryssa. Huivi on lähes symmetrinen kolmio, johon neulotaan raitoja kahdella eri kontrastivärillä lyhennettyjen kerrosten avulla. Juuri sellainen huivi, josta tykkään ja tiesin, että tämä tulisi varmasti käyttöön.

Huivissani ystävystyivät Louhittaren luolan Väinämöinen värissä jalokivi, Kässäkerho Pom Pomin turkoosi BFL sukkalanka sekä korallinvärinen Sukka-Puffa. Nämä langat ja värit toimivat hyvin yhteen 3,5 mm pyöröpuikolla neuloen. Lankaa huiviin kului yhteensä 131 grammaa (90 g Väinämöistä, 23 g Sukka-Puffaa ja 18 g Pom Pomia). Tähän on siis vallan hyvä upottaa jämälankoja!

Kun aloitin neulomaan huivia, ihmettelin, miksi tuntuu niin tutulta ja kesäiseltä. Sitten tajusin, että yhdistämäni turkoosi ja korallinvärinen lanka muistuttivat hyvin paljon viime kesänä neulomani Ruusupuu-huivin väriyhdistelmää. Jostain syystä tuo väriyhdistelmä vain vetää minua puoleensa. Toisen raitaosuuden alussa sitten hieman epäröin olisiko tumman ja vaalean turkoosin välillä tarpeeksi kontrastia, mutta sekin väriyhdistelmä osoittautui kauniiksi ja tasapainottaa mielestäni huivin värimaailmaa.

Huivin neulominen oli todella joutuisaa ja mukavaa. Ohje oli tarkka ja erityisesti pidin siitä, että silmukkamäärät oli annettu jokaisen lisäyskerran jälkeen. Näin pysyi helposti selvillä siitä, missä on menossa ja huomasi nopeasti, jos oli unohtanut lisäyksen tai kavennuksen jostain kohtaa. Silti Suvi oli saanut ohjeen pysymään selkeänä ja lyhyenä. Olin aivan innoissani siitä, miten näppärästi raidat syntyivät lyhennettyjä kerroksia neulomalla eli ei tarvinnut poimia reunasilmukoita, vaan reunus syntyi kuin huomaamatta. Lyhennetyt kerrokset olivat myös tässä ainaoikein neulotussa huivissa helppoja, ei tarvinnut edes nostella kiedottuja silmukoita, vaan ne sulautuivat neulepintaan siististi. Tämän voisi hyvin lisätä sille televisionkatselu- tai matkaneulelistalle.

Huivi on juuri sopivan kokoinen ja helppo kietaista kaulalle. Minun huivistani tuli ohjeen mukaisin kerroksin neulottuna hieman pidempi kuin ohjeessa, joskaan ero ei ole huima. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja käytössä tämä on jo ollut paljon. Mitä ihania erilaisia väriyhdistelmiä tässä mallissa voisikaan toteuttaa! Eräs testineuloja oli lisännyt huiviinsa yhden raidan kolmannella kontrastivärillä ja sekin toimi hauskana lisänä huivissa.

Aurinkoisia kevätpäiviä teille kaikille!

Mizzlin-pipon testineulonta

Minä pääsin viime kuussa testineulomaan Flossin uutta pipomallia nimeltään Mizzlin. (Klikkaa tästä englanninkieliseen ohjeeseen, joka löytyy nyt Ravelrystä) Mizzlin tarkoittaa harmaiden ja sumuisten päivien tihkusadetta, jonka me suomalaisetkin varmasti tunnemme, vaikka kyseessä onkin lancasterilainen sana. Tykästyin pipoon heti, kun Claire ilmoitteli tulevasta testistä sähköpostitse ja ilmoittauduin mukaan. Ohje oli hyvä ja pipo valmistui muutamassa päivässä. Julkaisinkin siitä jo kuvia Instagramissa ja Ravelryssä, mutta halusin kuitenkin odottaa blogikirjoituksen julkaisemista siihen saakka, kunnes ohje on valmis ja linkattavissa tänne.

Valitsin pipoon langaksi Dropsin Alpacaa, koska sitä sattui löytymään sopivissa väreissä kaapista. Lankaa pipooni kului 77 grammaa (pääväriä 47 g ja kontrastiväriä 15 g kuvioon sekä 15 g tupsuun).

Jouduin valitsemaan työn alkuun hieman pienemmät puikot kuin ohjeessa tai mitä tälle langalle yleensä suositellaan, jotta sain reunuksesta tarpeeksi napakan. Täytyy myöntää, ettei kierretyn joustimen neulominen ole lempipuuhaani eikä varsinkaan 2 mm metallipuikoilla, mutta lopputulos on kyllä kiva ja vaivan arvoinen. Joustimen jälkeen neulominen sujuikin sukkelasti ja oli ihanaa kun sain siinä vaiheessa vaihtaa 2,5 mm puiseen pyöröpuikkoon! Kuvio oli helppoa ja koukuttavaa neulottavaa eikä kaaviota tarvinnut olla koko ajan apuna vaan kuvion kyllä oppi helposti ulkoa.

Valitsemani lanka sopi tähän malliin hyvin, vaikkei ollutkaan sama kuin ohjeessa. Ainut miinus on, että pipo tuntui venyvän huomattavasti enemmän leveyttä kuin pituutta ja tuntui siksi hieman liian lyhyeltä reunuksen ollessa kaksinkerroin kuten tarkoitettu. Pipo on kuitenkin ollut ahkerassa käytössä, koska sitähän voi pitää myös reunus auki taitettuna kuten alimmassa kuvassa. Näin se on sopivan lämmin ja pehmoinen kevätpipo, kovemmilla pakkasilla kaipaisin ehkä kaksinkertaista reunusta.

Ohje on mielestäni selkeä ja helposti ymmärrettävä. Pariin juttuun kyselin testineulonnan aikana tarkennuksia ja nekin on nyt vielä lisätty ohjeeseen. Tämä malli sopii hyvin aloittelevalle kirjoneulojalle ja Claire onkin lisännyt ohjeen loppuun vielä hyödyllisiä vinkkejä kirjoneuletta varten, jos se ei ole tuttu juttu.

Pipon pudottua puikoilta tajusin, etten ollenkaan tiedä, kuinka pipo kuuluu pingottaa. Aiemmin olen neulonut vain löysiä peruspipoja, jotka olen kiskaissut suoraan päähäni. Nyt kastelin pipon ja levitin mittoihinsa alustalle kuivumaan. Olisinkohan jollain niksillä saanut pipon pysymään paremmin oikean mallisena? Olisiko pitänyt kokeilla ilmapalloja tai rytistettyjä muovipusseja? Hyviä vinkkejä pipon pingotukseen otan mielelläni vastaan :)

Keväinen synttärihuivi

Halusin neuloa siskolleni syntymäpäiväksi huivin. Olin tilannut Neulovillasta vihreää BC Garnin Semillaa toivoen, että tämä väri edelleen kuuluu siskon lempiväreihin. Ainakin se sopii kevääseen, ajattelin. Päädyin Ravelryn huivimalleja selaillessani tähän Heidi Alanderin Kaihola-nimiseen huiviin. Neuloin huvin 4 mm pyöröpuikolla ja lankaa kului 74 grammaa.

Aiemmin olen neulonut Heidin suunnittelemista huiveista Titaniumin, Nurmilinnun ja Ruusupuun. Ihania kaikki. Nyt sitten neulottavaksi valikoitui tämä Kaihola, jonka pitsikuvio näytti kauniilta ja jotenkin niin siskolle sopivalta. Ohje oli aiempien tapaan selkeä ja huivin neulominen mukavaa. Vaikka jouduinkin purkamaan kertaalleen päästyäni jo pitsikuvion puoliväliin. Olin siis tehnyt kuviossa häiritsevän virheen ja purkaessani huomasin myös aloitusreunan kiristävän ja pahasti, joten purkuun meni koko homma. Huivi muistutti siinä vaiheessa lähinnä pussia. Enpä heti tajunnut, että reunasilmukat piti neuloa todella löyhästi ja vielä hieman löyhemmin, koska tämä lanka on niin ohutta. Näköjään alan olla jo turtunut tähän purkamishommaan. Mieskin ihmetteli, kun kylmän rauhallisena kerin vaivalla neulottuja kerroksia takaisin kerälle. Ei manailua, ei kiukuttelua (ainakaan paljoa). Se nyt vaan on niin, että parempi purkaa kuin harmitella lopussa ikäviä niitä pieniä virheitä, jotka pilaavat koko fiiliksen. En silti voi luvata, että tämä Zen-asenne purkamiseen olisi täysin pysyvä olotila.

Valmista kuitenkin tuli ajallaan. Reunasta tuli toisella neulomiskierroksella sopivan löyhä ja pitsikuviota tehdessä auttoi, kun maltoin asetella silmukkamerkit kuvion toistojen väleihin. Ja tietysti se, että olin jo kertaalleen neulonut kuviota. Sovitaan nyt, ettei kukaan huomaa niitä kahta virhettä, jotka tuonne pitsiin silti jäi. Tein huiviin hieman ohjetta enemmän kerroksia ennen pitsiosuutta, koska lanka oli niin ohutta. Olin iloinen, että ohjeeseen oli selkeästi kirjoitettu, miten paljon kerroksia kuuluu lisäillä, jos sitä haluaa suurentaa. Nimittäin jos itse yritän laskeskella tällaisia juttuja pitsihuiveissa, niin metsään menee.

Hyvää syntymäpäivää siskoseni!

Kevyttä kesäsadetta talven keskelle

Nimesin tämän projektin Ravelryssä mielestäni hyvin osuvasti kesäsateeksi. Mallihan on Joji Locatellin Light rain kirjasta Interpretations 3. No juupa juu, tämä minun paitani jäi jossain vaiheessa odottelemaan neulomisinspiraatiota, koska epäilin sen olevan kaikesta suunnitteusta huolimatta liian pieni. Nyt se sitten lopulta valmistui, kun ne viime kesän sateet ovat vain kaukainen muisto.

Onneksi päätin nyt neuloa tämän loppuun, sillä pingotuksen jälkeen paita on juuri sopiva. Täytyy olla hieman ylpeä itsestäni, kun tässä projektissa keskityin sekä mallitilkun neulomiseen alussa sekä paidan pingottamiseen lopussa. Hyvä minä!

Langaksi valitsin Holst Garnin Coastia värissä sapphire. Ihmettelin lankaa ostaessani voiko 4 kerää riittää paitaan, mutta Titityyssä olevien mallineuleiden ja saamieni neuvojen mukaan sen piti olla ihan riittävä määrä. Nyt kun olin jo unohtanut paljonko lankaa ostin, ihmettelin voiko vaaka näyttää oikein. Paita kun painaa 161 grammaa. Mutta kyllä se ihan paikkansa pitää, lanka on ihanan kevyttä ja riittoisaa. Neuloin paidan koossa S ja minulla oli käytössä 2,5 mm pyöräpuikko, jolla saavutin oikean tiheyden sekä kaulukseen 3 mm pyöröpuikko.

Ohje on todella selkeä ja hyvin kirjoitettu. Tykkään kovasti siitä. että kaikki on selitetty tarkasti ja silmukkamäärät eri vaiheissa on myös ilmoitettu. Niin usein jään vaikkapa kavennusten ja lisäysten jälkeen miettimään, olenko neulonut kuten piti. Minulla henkilökohtaisesti oli ohjeen alussa ongelmia, koska yritin ottaa siitä selvää yöllä kello 00.20 ja samalla opetelle väliaikaisten silmukoiden luontia Youtube-videoista. Opinkin tässä taas uutta, sillä enpä ollut ennen aloittanut paitaa niin kuin tässä mallissa ja tuo väliaikaisten silmukoiden luominen oli kokonaan uusi juttu minulle. Tykkään, kun tämän sai neuloa saumattomasti ja lopputulos on todella siisti.

Paita on kaiken lisäksi todella mukava päällä. Kevyt ja pehmoinen. Tämä varmasti sopii kesäneuleeksi, jollaisia minun vaatekaapissa ei liikaa olekaan. Suurin osa tähän asti neulomistani paidoista kun on paksumpia villa- tai alpakkaneuleita.

Oikein mukavaa ja neulerikasta viikonloppua!