Tunnin tossut tytölle

Tytär on pitkään puhunut, että haluaa minun neulovan hänelle tossut. Kun kysyin minkälaiset, vastaus oli että pinkit ja kimaltavat. Tässä eräänä iltana sitten sattui olemaan rauhallinen hetki television ääressä ja päätin ottaa tossut vihdoin työn alle. Löysin sovellettavaksi superhelpon ohjeen Willasarkko-blogista. Olin myös tilannut Adlibriksen kimallesukkalankaa (Adlibris socki glam värissä vintage sparkle) ja siinähän on sopivasti yhtenä värinä pinkkiä. Täydellistä!

Niin muuten, tämä oli nyt se työ, joka onnistui kerrasta! Ohjeen helppoushan ei nimittäin sitä takaa, se on koettu. Nyt kuitenkin neulominen sujui soljuvasti. Loin  aluksi 3,5 mm sukkapuikoille 24 silmukkaa (ihan arviolta valitsin määrän) ja  neuloessa mallailin tytön jalkaan, jotta sukasta tuli sopiva.  Tyttö istuikin vieressä odottamassa ja pitelemässä lankakerää, joten oli helppoa siinä samalla sovitella tossua hänelle. Lankaa näihin kului vaivaiset 23 grammaa ja aikaakin tosiaan vain tunti silmukoiden luomisesta  viimeisten lankojen päättelyyn.

Tossut olivat tiukasti jalassa sitten heti valmistuttuaan ja tyttö halusi ne jalkaansa myös tämän viikonlopun Tampereen reissulle. Aloitan nimittäin vyöhyketerapian opinnot siellä ja näin ensimmäiselle koulutusviikonlopulle otin koko perheen mukaan matkaan. Kivat reissutossut ne olivatkin.

Lillyn syysponcho tyttärelle

Kun selailin ensimmäistä Klompelompe-neulekirjaa, tämä Lillyn syysponcho taisi olla sieltä minun ehdoton lempparini ja näin heti silmissäni miten suloinen se olisi tyttöni päällä. Monta kertaa suunnittelin aloittavani ja eihän siihen mennyt lopulta kuin muutama vuosi, että tuli valmista. Lankana ponchossa käytin kaksinkertaista Holst garn coastia värissä redcurrant ja nyörissä on lisäksi pieni pätkä Dropsin brushed silk alpaca -lankaa antamassa ilmettä. Lankaa työhön kului 140 grammaa ja neuloin sen kauttaaltaan 3 mm puikoilla. Napit tytär valitsi itse käsityötarvikkeilla täytetystä aarrelaatikostani. Ihanaa, että vihdoin voin antaa hänen leikkiä napeilla, kunhan pidämme huolen, että pikkuveli ei niitä pääse napsimaan. Lapsena minusta niin ihanaa järjestellä äidin nappilaatikot uuteen uskoon äidin huristellessa ompelukoneella meille uusia vaatteita.

Poncho valmistui vielä sopivasti ennen talvea ja iloitsin toki, että nyt se vielä pääsee käyttöön. Tiedättehän sen tunteen, kun teet lapselle neuleen ja hän intoa hihkuen pukee sen päällen? No entäs sen, kun olet tehnyt jotain mielestäsi aivan supersöpöä ja reaktio onkin jotain siihen suuntaan, että "En tahho pukee tätä päälle äiti!"? Itselle molemmat ovat tuttuja ja harmikseni tuo jälkimmäinen oli tytön ensimmäinen reaktio tämän kohdalla. Aina ei voi onnistua, ajattelin ja jätin valmistuneen neuletyön odottelemaan yön yli kohtaloaan.

Kaikeksi onneksi kastelun jälkeen lanka pehmeni ja tuntui tytöstä sellaiselta, että hän suostui vihdoin ponchoa sovittamaan. Lopulta se olikin jo päällä tämän päivän ulkoleikeissä ja sekä äiti että tytär ovat lopulta tyytyväisiä ❤

Testineulonnassa pikkutytön pitsilapaset

Kun @puikoiltapujonnu julkaisi Instagramissa kuvan suloisista pitsilapasista ja kyseli testineulojia ilmoittauduin heti. Valmistuneet lapaset ovat vielä hieman isot tytölleni, mutta onhan se hyvä varautua jo seuraavaan talveen, vaikka vasta hetki sitten viimeinen lumikasa hävisi pihasta.

Ohje oli selkeä ja työ valmistui nopeasti. Olisi ehkä tullut valmista nopeamminkin, jos en olisi hetkittäin ollut niin muissa aatoksissa, että neuloin väliin ihan omiani. No, purkaminen kasvattaa luonnetta vai miten se nyt oli. Tässä ne nyt kuitenkin ovat, valmiit lapaset.

Ohje näihin söpöihin lapasiin löytyy nyt Raverlysta. Minä käytin ohjeen mukaisesti Nalle-lankaa ja neuloin 2,5 mm sukkapuikoilla. Taidan kokeilla myös värikkäämpää versiota jossain vaiheessa.