tiistai 29. syyskuuta 2015

Ei mikään tiukkapipo

Oli flunssa ja piti levätä. Sohvalla istuessani kädet kuitenkin kävivät kovin levottomiksi ja kaipasivat tekemistä, joten Neulovillasta tilaamani vyyhti Tukuwoolia muuntui parissa päivässä pipoksi. Myönnettäköön, että saatan joskus olla hieman tiukkapipoinen. Ainakin, jos mieheltäni kysytään. Tämä pipo ei kuitenkaan kiristä, vaan on ihanan löysä ja niin iso, että se mahtuu päähän jopa hiusten ollessa kiinni.


Innoituksen neuloa Tukuwoolista pipo sain Heidin Helyes-blogissa esittelemistä pipoista. Sieltä katsoin myös apuja silmukkamäärään. Neuloin kuitenkin pipon taasen ylhäältä alas ja bambuisilla sukkapuikoilla. Lisäyksiä tein joka puikon alussa kunnes työssä oli 110 silmukkaa (27-28-27-28/puikko) ja sileää neuletta pistelin menemään. Reunaan tuli reilusti *1o,1n*-joustinta, sillä ajattelin kääntää sen kaksin kerroin. No, sehän näytti hassulta eikä nirkkoreunusyritelmänikään toiminut. Purkamaan en ruvennut, vaan reunus sai nyt reikäkerroskoristeen ja lopuksi vielä virkkasin reunaan hieman lisää koristusta. Tuohon reikäkerrokseen voisi pujotella vaikka jonkun kauniin nauhan tai nyörin.


Tämä on vallan passeli syyspipo, ei liian kuuma. Nyt onkin tullut neulottua paljon itselle, joten ilahduin, kun siskoni tässä eräänä päivänä tilasi minulta pipon. Sen pistän puikoille heti, kunhan saan haettua sopivat langat Titityystä. Sillä välin keskityn elämäni ensimmäisiin kirjoneulesukkiin.

Huomasinpas myös, että uusia lukijoita on liittynyt matkaan mukaan, tervetuloa kaikille ja toivottavasti viihdytte :)

maanantai 14. syyskuuta 2015

Open syysneule

Tarvitsin syksyksi neuleen. Sellaisen, joka on helppo ja kiva laittaa päälle kylminä aamuina. Neuleen, joka sopisi hyvin töissä pidettäväksi. Koska niin se vain nyt on, että minulla alkaa työt! Tästä on tällä äitillä kovin ristiriitaiset mietteet, mutta innolla ja kiitollisena lähden kohti uusia haasteita. Onneksi on olemassa isyysloma, isovanhemmat ja tiedossa ihana päiväkotikin.

No mutta, palataanpas siihen neuleeseen, jonka voin sitten työpäiviksi pukea päälleni. Äitini aloittama neule Titityystä ostetusta Cascade 220 Heathers-langasta oli jäänyt puoli tiehen, joten nuo langat päätyivät minulle. Tarpeeseen tulivatkin ja päätyivät tähän paitaan. Malli on ylhäältä alas raglanhihoin neulottu. Hieman laskut menivät pieleen ja paita meinasi jäädä pieneksi. Asia korjaantui, kun lopuksi vielä virkkasin etureunoihin jokusen rivin pylväitä (ja samalla ne unohtamani napinlävet). Tähän paitaan pääsivät myös jo joitakin vuosia sitten Saksasta ostamani mielestäni hurjan kauniit siniset napit.


Tämä neule päällä voi olla tarvittaessa vakava ja asiallinen...


...iloita ja olla oma itsensä...


...ottaa välillä vähän rennommin...


...ja nauttia siitä, mitä tekee!


Näillä eväillä lähden kohti tulevaa. Eikä minua ainakaan palele, se jos mikä on varmaa.

Oikein mukavaa syksyä kaikille!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Palmikkoinen pipo



Nyt se minulle valkeni: Jotta pipo olisi päähäni sopiva ja miellyttävä pitää, sen kuuluu puikoilla näyttää oudolta ylipitkältä pötkylältä! Olisihan se pitänyt ymmärtää jo aiemmin, sillä kaikki neulomani pipot, jotka puikoilla näyttivät varsin kelvollisilta, ovat osoittautuneet käytössä liian pieniksi. No nyt vihdoinkin sain mummolan rennossa tunnelmassa neulottua pipon, joka pysyy päässä ja lämmittää korvia.


Käytin tässä työssä Ilosofiaa-blogin Top-down pipon ohjetta, sillä tuo tapa vaikutti hauskalta ja kätevältä. Niinpä tällä kertaa aloitinkin päälaelta ja lisäilin silmukoita kunnes niitä oli tarpeeksi yltämään pääni ympäri, tässä tapauksessa 24 s/puikko. Niin ja ne puikot olivat 4,5 mm koivuiset sukkapuikot. Langaksi pipoon päätyi se viime syksynä neulomastani paidasta yli jäänyt vyyhti Berrocon ultra alpacaa. Eikä se ihan kaikki tähänkään mennyt, kun luovuin ideasta laittaa pipoon tupsu. Pikku keränen siis odottaa vielä käyttötarkoitustaan.

Alussa tarkoitukseni oli neuloa pipoon ennen resoria pelkkää sileää neuletta, mutta iskikin innostus tehdä pipoon palmikoita. Sain palmikot sovitettua silmukoille, vaikka idea niistä tulikin mieleen vasta ensimmäiset kerrokset neulottuani. Lopuksi reunaan neuloin tosiaan reilun pätkän *2o, 2n*-joustinta, jotta resorin saa taitettua kaksin kerroin korvien päälle.


Täytyy sanoa, että tämä pipo on näille keleille vielä liian kuuma, mutta sehän lupaa vain hyvää talven varalle!

torstai 3. syyskuuta 2015

Revontulia sukissa

Tämä lanka (Viking Nordlys) oli ailahtelevaa. Välillä lanka oli ohuen ohutta ja hetkittäin paksua ja pörheää. Puikkoina minulla oli 2,5 mm metalliset sukkapuikot, ohuemmat kuin millä yleensä olen tottunut neulomaan. Ehkäpä näistä syistä näiden sukkien valmistumiseen meni kauan. Lähes koko kesän ne kulkivat mukana mökille ja takaisin.

Lanka oli kuitenkin kaunista. Värit vaihtuivat huomaamattomasti hiipien ja jokaisen raidan väri oli omalla tavallaan todella kaunis. Tykkään tässä langassa jopa violetista, joka ei yleensä kuulu lempiväreihini. Lanka on myös pehmeää ja lämpöistä. Siksipä neuloin sukat lopulta valmiiksi asti.


Nämä olivat myös ne ensimmäiset sukkani, jotka aloitin varpaista, vaikka yhdet varpaista varteen sukat valmistuivat jo tässä välillä. Kärjen ja kantapään tein Malla-sukan ohjeella, mutta varsissa sovelsin ja tein niihin valepalmikkoa.


Kantapäät ovat näissä kyllä eri paria, sillä ensimmäisen kantapään neuloin todella tiukalla käsialalla. Taisin jännittää niin paljon tuota kantapään neulomista totutusta poiketen. Toisessa sukassa otin jo rennommin ja näin ollen neuloskin on rennompaa. Mutta jalkoihin mahtuvat ja niissä pysyvät molemmat, se kai on pääasia.

Ei palele varpaita tänä syksynä, sukkapareja on jo sen verran varastossa. Seuraava projekti olisi varmistaa, ettei päätäkään palele. Kunhan keksin millaisen pipon neuloisin.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Synttäriarvonnan voittaja

Päiväuniaikaan täällä valmistauduttiin arvontaan. Tänään oli nimittäin aika selvittää, kuka voitti blogini synttäriarvonnassa itselleen lankaa sekä teetä syysneulomista varten.


Siispä leikkelin lappusia...


...laitoin ne rakkaaseen peltirasiaan...


...ravistelin laput sekaisin...


...ja nostin yhden lapun, jossa oli seuraava nimi: 



Arvonnan voitti siis Väinölän Laura Aamukahvia Väinölässä-blogista! Hurjasti onnea voittajalle, laitan sinulle ihan pian sähköpostia, jotta saadaa paketti oikeaan osoitteeseen :)