tiistai 20. lokakuuta 2015

Kirjoneulesukat

Viikonloppuna valmistui elämäni ensimmäinen kirjoneulesukkapari ja nämähän mahtuvat jalkaan! Joskus aikoinaan aloitin kirjoneulesukkaa, mutta varresta tuli niin tiukka, että purkuun se meni ja jätin koko homman siihen. Nyt päätin tämänkin taidon opetella ja aloitin neulomaan Lapinsukkia Rakas villasukkakirjasta. Ensimmäisten rivien jälkeen päätin kuitenkin unohtaa kirjoneulekaavion ja neuloin menemään tajunnanvirtana erilaisia helppoja kuvioita. Nuo Lapinsukat ovat kyllä neulottavien listalla.


Sukissa pohjavärinä on Novitan suomalaista sukkalankaa ja kuviot tein 7 Veikoista sekä muista vastaavista jämälangoista. Varressa on 56 silmukkaa ja kärjessä kavensin 48 silmukkaan.




Kantapäissä sekä kärjen ensimmäisissä kuvioissa käytin liukuvärjättyä lankaa ja jatkoin toisessa sukassa siitä väristä, johon toisessa jäin. Nuo kohdat ovat siis eriväriset, vaikka muuten tein sukista keskenään samanlaiset.


Näistä piti tulla joululahjasukat, mutta jälki ei ollut ihan niin siistiä kuin lahjasukat mielestäni vaatisivat. Mutta ei minua ollenkaan harmita pitää näitä itselläni! Ei edes jaksa harmittaa, että kantapäät ovat reunoistaan todella epäsiistit. Nyt rohkenen varmasti kokeilemaan monimutkaisempienkin kirjoneulesukkien neulomista.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Palmikkopipo siskolle

Kun kerran pääsin vauhtiin, niin mikäs tässä on pipoja neuloessa!

Siskoni tilaama pipo pääsi jo aikaa sitten puikoille. Sitä varten kävin jokunen viikko sitten ostamassa Titityystä Rowanin pure wool worsted-lankaa, joka oli kyllä ihanan pehmoisen tuntuista ja mukavaa neuloa. Tein pipon samalla mallilla kuin itselle neulomani palmikkoisen pipon ja lanka vastasi kyllä aika hyvin tuota omassa pipossa käyttämääni Berrocon ultra alpacaa, jota ei valitettavasti ollut saatavilla.


Pipon neulominen eteni varmasti, mutta tuskastuttavan hitaasti. Tahtina oli muutama kerros illassa televisiota katsellessa. Tänään pipo kuitenkin pääsi vihdoin käyttöön ja näyttäisi siltä, että olin osannut arvioida koon oikein. Alkaa tässä pipojenkin neulomisessa kehittyä. Jospa tämä pitäisi siskon korvat lämpinimä syksyn ja talven viimoissa.


Kuvan piposta uuden omistajansa päässä sain napattua tänään lenkillä. Apulaisena hääräsi ei enää niin kovin pieni koirankuonolainen ja meidän neitikin oli mukana kantorepussa.