Myötätuulessa

Tähän huiviin on neulottu myötätuulta, metsän rauhaa ja hyviä ajatuksia. Malli on Clara Falkin Tailwind, joka löytyy ilmaisohjeena Raverlysta. Suosittelen! Neuloin huivin Dropsin baby merino-langasta 3 mm koivuisilla pyöröillä. Lankaa kului yhteensä 225 grammaa. Ei ehkä kovin ihanteellinen kesähuivi, mutta hartiahuivina vilpoisina iltoina varmasti menee. Kaulan ympärille kiedottuna sitten joskus. Käytin huivissa viittä eri väriä, joita minulta sattui löytymään ja jotka mielestäni sopivat hyvin yhteen. 

Innostuksen tämän huivin neulomiseen sain Nonnu Neulojan neulepodcastia katsellessa. Kyllä, myönnän että minäkin olen hurahtanut näihin neulepodcasteihin. Mikäs sen parempaa kuin neuloa, juoda teetä ja kuunnella jonkun höpöttävän langoista, neuleista ja kaikesta muusta itseä kiinnostavasta. Itse ainakin saan näistä videoista inspiraatiota ja vinkkejä.

Neuloin tätä huivia enimmäkseen mökillä. Se kulki mukana metsäkävelylläkin. Neuloa metsässä, neuloa kävellessä, miten en ole ennen tullut ajatelleeksi! Niin rentouttavaa ja mukavaa. Lankakerät taskuun, työn edetessä huivi kaulalle ja puikot viuhumaan. Uskon myös, että huiviin kietoutui näin paljon hyvää energiaa. Myös automatkoilla neuloin tätä. Huivi oli helppoa ja mukavaa matkaneulomista, kun ei oikeastaan tarvinnut ohjettakaan enää alun jälkeen katsoa. Minulle uutta tässä mallissa oli tuo i-cord-tekniikka, johon kyllä tykästyin. En vain alussa osannut hyödyntää i-cord-reunaa langanpäiden päättelyyn, mutta kuitenkin jossain vaiheessa sen hoksasin ja näin ollen pääteltäviä langanpäitä ei lopussa juuri ollut. Lisäksi reuna on siistin näköinen.

Huivi tuntuu ihanan pehmeältä ihoa vasten. Lämmittää ja ilahduttaa. Tästä langasta haluaisin neuloa myös paidan, tai paitoja niin itselleni kuin tytöllekin. On niin ihanaa, että pystyn ja jaksan taas neuloa. Niin monta projektia kesken, suunnitteilla ja haaveissa, että ihan pyörryttää. Nyt kuitenkin nukkumaan, että jaksaa vielä viimeiset työviikot. Vai pitäisiköhän vielä ihan pari kerrosta vaan ennen sitä..?

Keväinen pitsineule

On todella harvinaista, että minulla on mitään keltaista vaatetuksessani. Tämän kevään aikana valmistui nyt kuitenkin jo toinen keltainen neuletyö, kun sain tämän pitsineuleeni valmiiksi. Pitkään on ollut haavena saada vaatekaappiin kevyt pitsinen paita, jossa on napitus edessä. Tässä se nyt sitten on!

Ohje on Simona Merchant-Destin & Faina Gobersteinin kirjasta Saumatonta neulontaa. Puikkoina käytin pitkiä puisia 2,5 mm sekä 3 mm pyöröpuikkoja. Paino sanalla pitkiä, sillä opettelin vihdoinkin magic loop-tekniikan, joten myös hihat on tehty samoilla puikoilla kuin vartalokappale. Langaksi valitsin Dropsin Alpacan, jota meni työhön n. 230 grammaa eli vajaat viisi kerää. Napit löytyi omasta varastosta ja koska ne ovat melko isot laitoin niitä vain viisi ohjeen yhdeksän napin sijaan.

Siitä neulomisprosessista hieman. Ohje oli, no, minun mielestäni hieman monimutkainen. Tavallaan tykkäsin, että pitsikuviot oli esitetty piirroksina, mutta vartalokappaletta en pystynyt kyllä yhtään neulomaan tuijottamatta jatkuvasti ohjetta. Ja niitä sivuja sai sitten olla kääntelemässä ihan jatkuvasti. Lisäksi hihojen ja vartalokappaleen erottamisen jälkeen minulla oli vaikeuksia ymmärtää ohjetta. Yritin väkisin lisätä kuvioinserttiä neuleeseen, vaikka se ei minun koossani ollut edes tarpeen. Aloitin ja purin työn tuossa kohtaa varmasti yli kymmenen kertaa, kiukuttelin ja meinasin jo vetää koko työn irti puikoilta. Lopulta otin veljeni avuksi laskemaan silmukoita ja kuvioita. Lopulta huomasin, että kuviot täsmäävät varsin hyvin ilman sitä inserttiäkin. Pöh! Kai olisi pitänyt tajuta, että se insertti on tarpeen vain, jos kuvio ei täsmää ja näin ollen se yksi lause ei koskenut tätä kokoa ollenkaan. Hihojen neulominen olikin sitten leppoisampaa, siinä opin jo pitsikuvion ulkoa, joten neulominen sujui televisionkin ääressä. Taisi sinne kyllä pari virhettä tulla, kun luotin liikaa muistiini. Hihoissa myös muokkasin ohjetta ihan vähäsen ja tein hihansuihin joustinneuletta sileän taitteen sijaan. Se tuntui enemmän omalta. Niin ja se magic loop, olihan se nyt paljon kätevämpää kuin sukkapuikot saati sitten ne kammottavat pikkuruiset pyöröpuikot. Jotain uuttakin tuli siis opittua eikä se koskaan ole huono juttu.

Tämä oli Revontulihuivin lisäksi se toinen työ, jolla osallistuin Silmukan saalitus-blogin kevään keskeneräiset-haasteeseen. Pääsin siis tavoitteeseeni, vaikka välillä meinasikin usko loppua tämän paidan kanssa.

Tämä neule sopii hyvin kevääseen ja varmasti myös Suomen kesään, joten uskon että tälle löytyy paljon käyttöä.

Lohduttavat silmukat

Hetkittäin sitä uupuu. Syystä tai toisesta kaikki tuntuu raskaalta ja väsymys valtaa mielen. Hyvät hetket haalistuvat. Kenelläpä ei olisi hankalia aikoja, vastoinkäymisiä ja murheita. Pieniä tai suuria, jokaiselle silti niin todellisia. Kun pahin uupumus iskee päälle, tuntuu ettei jaksaisi mitään. Joskus ei edes neuloa. Silti useimmiten lohtua tuovat puikoilla ketterästi juoksevat silmukat, pehmeät langat, ne juuri sopivat puikot. Oma hetki neulomisen parissa. Enkä usko, että olen ainoa, joka saa lohtua neulomisesta.

Joku ehkä upottaa murheensa monimutkaisiin pitsikuvioihin tai suuriin neulepintoihin. Ne eivät ainakaan sujuessaan anna sijaa synkille ajatuksille. Minulle parhaita lohtuneuleita kuitenkin ovat sopivan yksinkertaiset ja pienet työt. Sukkelaan valmistuvat vauvansukat tai huivit, joissa ei koolla tai silmukkamäärillä ole niin paljon merkitystä. Ettei tarvitse liikaa miettiä meneekö nyt oikein, vaan saa neuloa menemään. Silmukka silmukalta sitä rauhoittuu ja pystyy vihdoin pysähtymään hetkeen. Rentoutuu laskemalla silmukoita, ihan vain laskemisen ilosta. Yksi, kaksi, kolme...ajatukset pysähtyvät vihdoin. Kuin meditaatiota!

Valmis neuletyö ilahduttaa, se voi olla lohtuneule itselle tai jollekin tärkeälle ihmiselle. Uskomattoman tärkeää on kuitenkin se itse prosessi. Värit, langat, puikot. Kerros kerrokselta edistyvä työ, pehmeät neulepinnat, raidat, nurjat ja oikeat silmukat. Kaikki sulassa sovussa keskenään, tekijäänsä lohduttaen. Vähitellen sitä huomaa, että hyvät hetket saavat taas värinsä takaisin.