Perusjuttuja

Minä: "Mihinkäs sitten mennään?"

Tytär: "Ei mihinkään!"

Niinpä istuimme vain lumikasan päällä katsomassa aurinkoa ja lumisadetta. Joskus sitä meinaa unohtaa perusasiat, kuten vain olemisen.

Tämän ylhäältä alas neulotun pipon olin aloittanut jo ajoissa syksyllä, koska minulta puuttui talvea varten  musta peruspipo. Silloin  kuitenkin kipeytyneet ranteet pakottivat jättämään neulomisen hetkeksi ja tämä helppo, mutta hivenen tylsä neulomus unohtui kaapin perälle. Nyt pipo vihdoin on valmis ja pääsi siis vielä tänä talvena käyttöön.

Lankana käytin mustaa Rowanin pure wool worsted -lankaa, jota kului tähän pipoon 67 grammaa. Tupsu on tehty jämälangasta, joka luultavasti oli Louhuttaren luolan Ilmatarta. Puikkoina minulla oli käytössä 4 mm sukka- ja pyöröpuikot sekä 3,5 mm pyöröpuikko joustinta varten.

Aloitin siis pipon neulomisen ylhäältä eli loin 8 silmukkaa jakaen ne sukkapuikoille (2s/puikko). Lisäilin joka puikon alussa ja lopussa yhden silmukan joka kerroksella, kunnes pipossa oli sopivasti silmukoita. Tämä tarkoitti minulle yhteensä 96 silmukkaa. Tämä tyyli aloittaa pipo sopii varsin hyvin minun kaltaisilleni laiskureille, jotka eivät millään viitsisi mittailla ja suunnitella silmukkamääriä etukäteen. Jatkoin tästä pyöröpuikolla ja neuloen sileää noin 15 cm. Loppuun tein vielä *2 o, 2n* -resorin ohuemmalla puikolla. Sitten vain pingotus, piristävän värisen tupsun kiinnitys ja ulos nauttimaan talvisäästä uusi pipo päässä!

Vaaleanpunaiset tähkät

Sukkia, sukkia! Niitähän on aina mukava neuloa lahjaksi, joten tuli taas tehtyä yksi pari ystävälle syntymäpäiväksi. Neulomisintoni alkaa taas palautua ja niitä neulomishetkiäkin on minulle suotu. Kiitos apujoukkojen ja lastenohjelmien! 

Näiden sukkien malliksi valitsin Niina Laitisen Tähkät, joihin löytyy ilmaisohje Ravelrysta. Koska kiireen vuoksi valitsin Nallea paksumman 7 Veljestä-langan, niin hieman vähensin silmukoita eli loin alussa vain 52 silmukkaa. Lankaa tähän koon 38 sukkapariin kului 89 grammaa. Neuloin 4 mm puikoilla, mutta jälkiviisaastellakseni taas hieman, olisi ehkä pitänyt olla ohuemmat. Vaan kun nuo Knitpron karbonzit ovat niin ihanan kevyet ja sopivat minulle enkä (vielä) omista niitä kuin yhdessä koossa. En osaa sanoa kummat ovat käsilleni paremmat, kevyet hiilikuituiset vai puiset kulmikkaat puikot. Molemmat tuntuvat toimivan aika hyvin, joten niitä voisin hankkia useammassa koossa. 

Tykkään näistä Tähkistä kuten muistakin Niinan sukkamalleista, koska ne ovat helppoja, mutta kauniita. Nämä valmistuivat hirmu nopeasti, mutta ovat kuitenkin jotain muuta kuin ihan pelkät perussukat. Juuri sopivia projekteja siis, jos esimerkiksi täytyy keksiä pikaisesti kiva syntymäpäivälahja.

Muita ihania - lempeä ja hulvaton käsityökirja

"Luovuus tulee vapaudesta, omaehtoisuudesta ja armeliaisuudesta."

Tiina Arponen, Johanna Karttunen ja Henna-Kaisa Sivonen: Muita ihania - lempeä ja hulvaton käsityökirja 2018

Yksi ensimmäisistä blogeista, joita aloin seuraamaan oli Muita ihania. Ihastuin siinä erityisesti Tiinan rennon rempseään tyyliin, upeisiin kuviin ja tempauksiin, joista ei väriä puutu. Samaa iloa, rentoutta ja hyvää mieltä pullollaan on myös Muita ihania -käsityökirja. Tietysti kukkasilla, värikkäillä langoilla ja muilla herkuilla höystettynä.

Kirja saatu arvostelukappaleena Gummerukselta

Kirjaa selatessa pääsee sukeltamaan muitaihaniamaiseen maailmaan, jossa pipo ei kiristä päätä. Tiinan ohjeilla syntyy niin kauniita käyttöneuleita kuin pieniä piristäviä juttuja kotia koristamaan. Kirjassa ihastuttavat Tiinan pienet oivallukset ja rento ote. Mikseipä pehmolelu voisi olla vaihteeksi kaktus ja lahja paketoitu kangaspalaan? Eikä villapaidankaan neulomisen tarvitse olla niin monimutkaista. Ohjeet on kirjoitettu napakasti ja ne innostavat myös soveltamaan itse, kuten kokeilemaan eri lankoja ja väriyhdistelmiä. Neuleohjeissa ei ole annettu kovin montaa eri kokovaihtoehtoa, mutta kuten kirjassa vinkataan, niitä voi muunnella lankaa tai puikkokokoa vaihtamalla. Mallit ovat sitä paitsi sellaisia, ettei niissä koko ole niin millintarkkaa. Tämä kirja kuvineen ja teksteineen viestittää, ettei käsitöiden tekemisen kuulu olla vakavaa, vaan rentoa ja hauskaa!

Kirjasta löytyy jo blogissa julkaistuja klassikko-ohjeita, mutta myös uusia juttuja. Itse en ole ennättänyt esimerkiksi Muita ihania -blogin yhteisneulontoihin mukaan, joten ilahduttavaa saada nyt itselle niidenkin ohjeita yksissä kansissa. Vaikka käsityöohjeet ovat yhä useammin netissä helposti saatavilla, kyllä minusta on silti niin ihanaa selailla ihan oikeaa kirjaa! Mielestäni käsityöohjetta on sitä paitsi mukavampi seurata paperilta kuin ruudulta.

Kirjan neuleista haluaisin toteuttaa ensimmäiseksi Mummin kreisit sukat sekä neuletakin tytölleni. Jos ompelemaan jonain päivänä vielä innostun, kellohelmainen hame olisi suloinen. Sekään ei vaikuttanut monimutkaiselta, joten voisi onnistua jopa minulta. Täällä asuu ainakin yksi tanssahteleva prinsessa, jolle tuo hame sopisi niin täydellisesti!

❤ Lempeitä käsityöhetkiä ❤

Raitaa ja kaaripitsiä - sukat tyttärelle

Neuloessani tuossa viime vuoden lopulla pikkuisia sukkia vauvalle, tyttöni toivoi, että neuloisin hänellekin sukat. Olin kovin ilahtunut, kun hän toivoi minulta jotain neulottua. Niinpä lankalaatikko kaivettiin esiin ja tyttö sai itse valita langan. Jos joukossa on riemunkirjavaa lankaa, jossa on sekä pinkkiä että violettia, mihin niitä muita keriä edes tarvitaan? Sukkiin valikoitui siis värikäs Nalle-lanka, jonka vyöte tietysti hukassa. Lankaa kului tähän sukkapariin 31 grammaa 2,5 mm puikoilla neuloen.

Olin jo päättänyt tehdä varsiin kaaripitsiä, joten sukkiin syntyi raidoittuvan langan ja pitsineuleen riemukas liitto. Sukkia varten loin 44 silmukkaa, joilla neuloin alkuun *1 kiertäen oikein, 1 nurin* -joustinta kuusi kerrosta. Kaaripitsin neuloin Lumioosi-blogin ohjeella, sieltä kun löytyi sopivasti ohje joka passasi pieneen sukkaan. Ennen kantapäätä neuloin vielä kuusi kerrosta joustinta.

Kantapääksi valitsin tiimalasikantapään, koska olin päättänyt opetella sen vihdoin niin, että neulominen onnistuisi ilman ohjetta. Ullan ohjeella palautin tämän mieleen ja toisen sukan kohdalla jotain olikin loksahtanut mielessäni kohdilleen tämän suhteen eli ymmärsin miten se kantapää muotoutuu ja neulominen sujui ilman ohjeen vilkuilua. Kärkiosan neuloin sileää neuletta tytön jalkaan sovitellen ja tein lopuksi kapean nauhakavennuksen.

Tyttö suostui kuviin palkkionaan mukillinen kaakaota, joten melko vähällä pääsin. Saa nähdä nouseeko mahdolliset kuvauspalkkiot ajan myötä. Pienet jalat pysyivät jopa sen verran paikoillaan, että pari melkein tärähtämätöntä kuvaa sain napattua, olkaapas hyvät.

Päätin tavoistani poiketen näissä sukissa jopa kohdistaa raidat. Jotain taisi silti mennä hassusti, joten vaikka yritin laskea kerrokset tarkalleen, niin eihän nuo nyt aivan identtiset ole. Vaan eipä tuo menoa haittaa, sukat ovat olleet kovassa käytössä nyt kun pakkasiakin on riittänyt.