Voisin sanoa, että tähän viikonloppuun mahtui taas koko tunteiden kirjo. Tämäkin aamu alkoi oikein leppoisasti, kunnes jostain asiasta tuli kinaa ja koko perhe kiukutteli kukin omalla tavallaan. Tämä saattaa tarkoittaa vaikkapa itkua, huutoa, vaatteiden viskomista tai mökötystä. Lopulta olimme jo ennen puolta päivää päässeet ulos aurinkoon, syöneet nakkikeittoa pihassa ja onnistuneet jopa kuvaamaan eilen valmistuneen Kanerva-mekkoni. Aika tehokasta toimintaa sanon minä. Muutama muukin ylä- ja alamäki päivään mahtui, mutta jospa nyt keskityn esittelemään tämän mekon.
Neuloin Kanerva-mekon testineuleena Villahaka-blogin Ronjalle. Ilmoittauduin testineulojaksi, koska vaatekaapissa oli selkeästi paikka tälle mekolle. Ohjeen kaaviossa oli pari juttua, joihin kaipailin neuloessani selvennystä, mutta noiden lisäysten jälkeen ohje on mielestäni todella toimiva ja selkeä. Neuloin mekon koossa M ja siihen kului vain 350 grammaa eli 7 kerää korallinväristä Dropsin brushed alpaca silk -lankaa. Se määrä tulikin käytettyä aika tarkalleen viimeistä langanpätkää myöten. Neuloin pyöröpuikoilla koossa 3 mm ja 3,5 mm.
Mekko oli sinällään leppoisaa neulottavaa, lähinnä sileää pyörönä alhaalta ylöspäin neuloen ja lopussa kaarroke, jonka helpot palmikot tuovat kivaa maustetta tälle simppelille mekolle. Pientä stressiä neulontaan aiheutti se, että olin arvioinut voimavarani hieman yläkanttiin. Tarkoituksenihan oli olla tämä syksy leppoisasti lasten kanssa kotona ja niin olen ollutkin. Kuitenkin päätin tässä sivussa alkaa opiskelemaan vyöhyketerapiaa Tampereella, lääketieteen perusteita verkko-opintoina ja kun siihen lisätään syysflunssat sekä pienimmäisen uudet hampaat ja valvotut yöt, ei neulomiselle välttämättä jää niin paljon aikaa kuin oli kaavaillut. Siis miten te työssäkäyvät käsityöbloggaajat, joilla on monta lasta löydätte aikaa neulomiselle ja ompelemiselle? Sanokaa kiltit, että teillä edes on joskus sotkuista, unohdatte pestä hiukset ja syötte silloin tällöin päivälliseksi vaikkapa pakastepizzaa niin kuin meillä?
Joka tapauksessa sain tämän mekon valmiiksi ajallaan ja olen iloinen siitä. Olen ehkä aiemminkin maininnut, että testineulon kauniita neuleohjeita mielelläni, koska silloin niissä on aikataulu ja jos lupaan pysyä aikataulussa, yleensä sen myös teen. Näin saan nopeammin valmiin neuleen myös käyttööni. Mutta nyt taidan siirtyä taas hetkeksi neulomaan hieman rennommin, jottei menisi maku koko hommasta.
Tämä hattarainen neule on ihanan lämmin, se tuli testattua tänään. Hyvin tarkeni olla kuvattavana ulkona lumisessa maisemassa, vaikka ajatuksissani olivatkin syksyiset kuvat tästä mekosta. Ensilumi muuten sai tyttöni tanssahtelemaan ja laulelemaan ilosta niin, että ei voinut olla itsekin iloitsematta lumisateesta kuin silloin joskus lapsena. Aivan ihanaa, että on lunta maassa!