Kevyttä kesäsadetta talven keskelle

Nimesin tämän projektin Ravelryssä mielestäni hyvin osuvasti kesäsateeksi. Mallihan on Joji Locatellin Light rain kirjasta Interpretations 3. No juupa juu, tämä minun paitani jäi jossain vaiheessa odottelemaan neulomisinspiraatiota, koska epäilin sen olevan kaikesta suunnitteusta huolimatta liian pieni. Nyt se sitten lopulta valmistui, kun ne viime kesän sateet ovat vain kaukainen muisto.

Onneksi päätin nyt neuloa tämän loppuun, sillä pingotuksen jälkeen paita on juuri sopiva. Täytyy olla hieman ylpeä itsestäni, kun tässä projektissa keskityin sekä mallitilkun neulomiseen alussa sekä paidan pingottamiseen lopussa. Hyvä minä!

Langaksi valitsin Holst Garnin Coastia värissä sapphire. Ihmettelin lankaa ostaessani voiko 4 kerää riittää paitaan, mutta Titityyssä olevien mallineuleiden ja saamieni neuvojen mukaan sen piti olla ihan riittävä määrä. Nyt kun olin jo unohtanut paljonko lankaa ostin, ihmettelin voiko vaaka näyttää oikein. Paita kun painaa 161 grammaa. Mutta kyllä se ihan paikkansa pitää, lanka on ihanan kevyttä ja riittoisaa. Neuloin paidan koossa S ja minulla oli käytössä 2,5 mm pyöräpuikko, jolla saavutin oikean tiheyden sekä kaulukseen 3 mm pyöröpuikko.

Ohje on todella selkeä ja hyvin kirjoitettu. Tykkään kovasti siitä. että kaikki on selitetty tarkasti ja silmukkamäärät eri vaiheissa on myös ilmoitettu. Niin usein jään vaikkapa kavennusten ja lisäysten jälkeen miettimään, olenko neulonut kuten piti. Minulla henkilökohtaisesti oli ohjeen alussa ongelmia, koska yritin ottaa siitä selvää yöllä kello 00.20 ja samalla opetelle väliaikaisten silmukoiden luontia Youtube-videoista. Opinkin tässä taas uutta, sillä enpä ollut ennen aloittanut paitaa niin kuin tässä mallissa ja tuo väliaikaisten silmukoiden luominen oli kokonaan uusi juttu minulle. Tykkään, kun tämän sai neuloa saumattomasti ja lopputulos on todella siisti.

Paita on kaiken lisäksi todella mukava päällä. Kevyt ja pehmoinen. Tämä varmasti sopii kesäneuleeksi, jollaisia minun vaatekaapissa ei liikaa olekaan. Suurin osa tähän asti neulomistani paidoista kun on paksumpia villa- tai alpakkaneuleita.

Oikein mukavaa ja neulerikasta viikonloppua!

Hohkaava Uan

Syksyllä otin puikoille monen muun työn ohelle Neulistin suunnitteleman Uan-villatakin. Se vain näytti niin ihanalta. En aivan saanut takkia valmiiksi jouluun mennessä, kuten oli tarkoitus, mutta nyt se täällä: nappeineen ja pingotettuna! Ohje oli selkeä ja sitä oli helppo seurata, vaikka aluksi ehdin jo säikähtää, kun alussa neulottiin erikseen oikeaa hartiaa, sitten vasenta ja niitä kappaileta yhdisteltiin. Eihän se ollutkaan yhtään hankalaa. Pitsikuvion kanssa sain kyllä loppuun asti tuijotella kaaviota, koska pidin neulomisessa niin pitkiä taukoja, ettei kuvio jäänyt mieleen. Aika koukuttavaa tuon pitsin neulominen kuitenkin oli, koska lopulta en helmassa olisi millään malttanut lopettaa ja vaihtaa helmineuleeseen!

Neuloin takin Tukuwoolin väristä Hohka 3 mm Knitpron Zing-pyöröpuikolla. Tein takin S-koon mukaan ja lankaa kului aika tarkalleen se 4 vyyhtiä eli 200 grammaa (4 grammaa jäi yli). Napit löytyivät omasta nappilaatikosta enkä ihan varma ole mistä tai keneltä ne ovat minulle kulkeutuneet. 

Takki istuu hyvin! Tähän väliin voisin sitten myöntää sen, että mallitilkkulaiskuus iski tässäkin projektissa, mutta näköjään kävi tuuri ja tiheys täsmäsi. Tokihan minä siinä neulomisen alussa hieman mittailin ja totesin olevani oikeilla jäljillä. Koko on juuri sopiva muuten, mutta hihat kyllä jäivät minulle 3/4-pituisiksi, vaikka neuloin ne ohjeen mittojen mukaisesti. Minulla taitaa olla kokooni nähden luonnottoman pitkät kädet. Tämä seikka ei tosin haittaa yhtään, koska nykyään tykkään hieman lyhyemmistä hihoista. Muutenhan olisin voinut hakea lisää lankaa ja tehdä hihoista pidemmät. Tai heti alkuun ottaa tarkat mitat ja todeta tarvitsevani kenties enemmän lankaa. No, nytpä ei tarvitse jatkuvasti olla kiskomassa hihoja ylös.

Niin ja se selän pitsipaneeli. Katsokaa vielä kerran uudestaan ja ihailkaa, eikö ole kaunis tämä pitsikuvio? Minusta ainakin on.