Pieniä sukkia

Mökkeillessäni olen neulonut villaisia sukkia pienille varpaille. Parina lämpimänä iltana sain jopa nauttia maailman parhaasta neulomispaikasta mökin terassilla ilta-auringossa. Pienet suka ovatkin mukavan rentoa kesäneulomista. Tein nämä perussukan mallilla, varsi on valepalmikkoa. Pysyvät oman kokemuksen mukaan hyvin jalassa ja ovat sen lisäksi kauniit.

Käytin näissä Hjertegarnin Basic-sukkalankaa ja puikkoina oli ne lemppareiksi muodostuneet 3 mm neliskanttiset sukkapuikot. Nämä kolme väriä olin haalinut kai jostain alennuksesta, ne eivät houkutelleet neulomaan yksivärisiä sukkia, mutta näin yhdistettynä pidän väreistä kovasti.

Teräviä

Tällä kertaa Pieni Lintu-blogin Makrotex-haasteessa aiheena on terävä.

Käsitöitä harrastavan kotoa löytyy paljon terävää. On teräviä puikkoja, kyniä, neuloja ja saksia. Varovainen saa olla, erityisesti nyt kun Pieni apulainen on oppinut ryömimään ja kiinnostuu kaikesta uudesta. Lankakeriä pitää maistella ja järjestää uuteen uskoon. Puikotkin olisivat kivoja, niitä ei äiti voikaan jättää enää minne sattuu. Monta keskeneräistä työtä terävillä puikoilla ja monta uutta suunnitelmaa lyijykynällä hahmoteltuna. Muttei mitään valmista. Ehkä joskus, piankin.

Kesäkuun kukkia ja villaisia sukkia

Pieni Lintu haastoi kuvaamaan kesäkuuta.
Kesäkuun alku on ollut kylmä ja tuulinen. Niinpä villasukat pysyvät visusti jaloissa ja puikoillakin on uusia pareja tuloillaan. Kukat kuitenkin tuovat kesäistä tunnelmaa ja ne rakkaat villaiset sukat lämpöä.

Tilkkukankainen mekko

Mökkiviikolla valmistui vielä kolmaskin mekko. Tämä edelleen sillä hyväksi havaitulla Elina-mekon kaavalla. (Lupaan, että seuraavassa postauksessa en mainitse sanoja mekko ja Elina!) Kankaana tässä versiossa on saumurilla yhteen ommellut Ikeasta ostetut tilkut. Äitini huristeli palaset yhteen, minä leikkasin mekon kappaleet ja ompelin ne kasaan.

 Kuvissa hieman ryppyinen ilta-auringossa kuvattu mekko. Aika hauska tuli tästäkin, linnut ja kukkaset sopivat mielestäni hyvin kesämekon helmoihin.

Toivotaan lämpimien mekkokelien koittavan pian. Onneksi kylmät ja sateiset päivät voi käyttää mukavasti ommellen tai neuloen. 

Oikein ihanaa viikkoa kaikille!

Elina-mekko nro 2

Ompelukone piti eilen siirtää sisälle tuulen ja sadekuurojen vuoksi, mutta rakoili se pilviverho sen verran, että aurinkosähköllä huristeltiin taas yksi mekko. Kirpparilta löytynyt kukallinen tyynyliina houkutteli ompelemaan toisenkin Elinan. Kangas nimittäin riitti tähän mekkoon juuri sopivasti ja tyynyliinan pitsireunukset pääsivät helmaa koristamaan. Tähän mekkoon tein myös vuoren valkoisesta lakanasta.

Vanha silitysrauta ei ole pelkästään kuvausrekvisiittaa, vaan käytin sitä todella mekon silittämiseen. Muunlaista silitysrautaa täällä ei ollut, mutta onneksi muistin tämän aarteen olevan huvimajassa koristeena. Puuhellaan tuli, rauta lämpenemää ja pian oikenivat ainakin pahimmat rypyt mekosta.

Lopuksi vielä kaapista löytynyt pitsiliina pääsi helmaan koristeeksi. Minusta se sopi tähän mekkoon ihanasti, vaikka onkin eri värinen kuin reunapitsi.

Vielä yksi Elina odottelee leikattuna, sen jälkeen pitäisi uskaltautua kokeilemaan vaikeampiakin mekkoja. Voisin ommella Mekkotehdas kirjasta vaikka kaikki mallit. Ihmettelen vain, miten tuo ompeluohjeiden lukutaito on minulla niin ruosteessa, että alkaa hirvittää heti, kun puhutaan mistään muusta kuin olka- ja sivusaumojen yhteen ompelemisesta. Mutta eiköhän se tästä, pienin askelin.

Ompelun ympyröitä

Päätin osallistua ensimmäistä kertaa Pieni Lintu-blogin MakroTex-haasteeseen ompeluun liittyvillä ympyröillä.

Ompelemani neulatyyny ei ehkä ole ihan tasaisen pyöreä, mutta ympyrä kuitenkin. Se kätkee sisälleen myös pienempiä ympyröitä.

Ympyröitä löytyy kankaastakin. Tämä lintu lentelee valmistuvassa olevan mekon helmassa.

Ja arvaattekos minkä kirjan kanteen kätkeytyy tämä vaaleanpunainen ympyrä?

Elina-mekko

Aurinkosähköllä toimiva mekkotehdas käynnistyi tänään mökillä. Päätin aloittaa helposta mekosta ja kauniista kankaasta, jotta ompelemisen ilo säilyisi. Ihan kiukutta en kylläkään selvinnyt, mutta valmista tuli lopulta. Tällä kertaa ompelukone kohteli minua suhteellisen lempeästi, taitaa sekin tykätä kesästä. Mutta kankaan leikkaaminen ja kanttinauha tarjosivat haasteita.

Tästä äitini ostamasta Marimekon kankaasta piti ensin tulla taulu, sitten siitä piti tulla tyyny. Mutta heti, kun sain (vihdoin ja viimein!) oman kappaleeni Mekkotehdas-kirjasta, tiesin tämän päätyvän mekoksi. Kangas oli tietysti jo aiemmin kulkeutunut minulle, kun ei siitä sitä taulua tullutkaan. Malliksi valikoitui Mekkotehtaan Elina. Ei pelkästään helppouden vuoksi, vaan siksi, että kangas pääsisi oikeuksiinsa. Ja niin myös kävi.

Kanttailua pääsin taas harjoittelemaan kaula-aukkoa ja hihansuita huolitellessani. Äiti leikkeli kanttinauhaa vanhasta lakanasta ja minä ompelin parhaani mukaan. Tällä kertaa olen jo melko tyytyväinen tulokseen, seuraavassa mekossa aion onnistua taas vähän paremmin.

Mekko on meidän neidille, vaikkakin vielä liian suuri. Piti tehdä vähän isompi versio, että nuo kauniit linnut näkyisivät. Sitä paitsi pieniä mekkoja alkaa olla niin monta, ettei niitä kaikkia ehdi edes käyttää.

Koiralle peti virkaten

Siskoni saa pian koiran ja tuolle suloiselle uudelle tulokkaalle piti saada peti. Päädyimme virkattuun petiin ja tarvikkeet siihen löytyivät mummolan vintiltä. Toisin sanoen anelin itselleni käyttöön mummon maton kutomista varten hankkiman kassillisen harmaata trikookudetta. Kiitosta vain!

Idea tähän petiin on napattu Makamarr-blogista. Tuosta söpöstä pedistä lähdin sitten soveltamaan. Virkkasin ensin pylväillä ympyrän, joka on halkaisijaltaan noin 58 cm. Sitten tein reunusta niin korkeaksi kuin kudetta riitti ja taitoin sen kaksin kerroin, jotta siitä tulisi tukevampi. Jätin myös matalamman kohdan oviaukoksi, vaikka eihän sitä näin matalassa kopassa olisi ehkä tarvinnutkaan.

Virkkaamisen aloitin mökillä aurinkoisena iltana ja seuraavana sadepäivää se jo valmistuikin. Mukavaa puuhaa, kun tulee niin nopeasti valmista, mutta kyllä tuntuu hieman käsissä ja hartioissa.