Musta tuubihuivi

Ystävälle neulottu tuubihuivi valmistui tällä viikolla. Sehän olikin helppo ja nopea työ, siis ainakin ajatuksen tasolla ja jos ei oteta lukuun mokailuani. Saisinkohan joskus kirjoittaa postauksen projektista, jossa kaikki sujui kuin unelma? No tämä ei ihan  vielä ole se. Aloitin huivin neulomisen maanantaina lasyen nukahdettua, mutta kaikki mitä silloin sain tehdyksi meni iloisesti purkuun. Yritin nimittäin yön hämärässä korjata yhtä silmukkaa huivin alkuriveiltä purkamalla vain sen silmukan kohdalta. Minulle osoittautui kuitenkin liian suureksi haasteeksi poimia silmukat takaisin siististi, sillä kyseessä oli musta kaksinkertainen lanka ja neule ainaoikeaa. Ne langat vain menivät sikin sokin. Onneksi keskiviikkona oli sopivasti Titityyn neuleilta, jonka aikana uudelleen aloitettu huivi eteni hyvin ja sitten yöllä sainkin sen valmiiksi asti. Silmukoiden päättely oli toinen kohta, jossa jouduin pari kertaa purkamaan, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja huivi on toimitettu uudelle omistajalleen.

Huivi on siis niin perus kuin olla voi: sivuttain tasona neulottua ainaoikeaa ja lopuksi silmukoita päätellessä yhdistetty tuubiksi. Neuloin huivin kaksinkertaisesta Dropsin babymerinosta 5 mm puikoilla. Lankaa kului 260 g, kun huivin mitaksi kaksinkerroin taitettuna tuli 48 x 30 cm.

Tästä tuli kyllä malliltaan aika näppärä, joten voisinpa itsellenikin moisen neuloa talveksi. Jospa se sitten sujuisi jouhevammin?

Mizzlin-pipon testineulonta

Minä pääsin viime kuussa testineulomaan Flossin uutta pipomallia nimeltään Mizzlin. (Klikkaa tästä englanninkieliseen ohjeeseen, joka löytyy nyt Ravelrystä) Mizzlin tarkoittaa harmaiden ja sumuisten päivien tihkusadetta, jonka me suomalaisetkin varmasti tunnemme, vaikka kyseessä onkin lancasterilainen sana. Tykästyin pipoon heti, kun Claire ilmoitteli tulevasta testistä sähköpostitse ja ilmoittauduin mukaan. Ohje oli hyvä ja pipo valmistui muutamassa päivässä. Julkaisinkin siitä jo kuvia Instagramissa ja Ravelryssä, mutta halusin kuitenkin odottaa blogikirjoituksen julkaisemista siihen saakka, kunnes ohje on valmis ja linkattavissa tänne.

Valitsin pipoon langaksi Dropsin Alpacaa, koska sitä sattui löytymään sopivissa väreissä kaapista. Lankaa pipooni kului 77 grammaa (pääväriä 47 g ja kontrastiväriä 15 g kuvioon sekä 15 g tupsuun).

Jouduin valitsemaan työn alkuun hieman pienemmät puikot kuin ohjeessa tai mitä tälle langalle yleensä suositellaan, jotta sain reunuksesta tarpeeksi napakan. Täytyy myöntää, ettei kierretyn joustimen neulominen ole lempipuuhaani eikä varsinkaan 2 mm metallipuikoilla, mutta lopputulos on kyllä kiva ja vaivan arvoinen. Joustimen jälkeen neulominen sujuikin sukkelasti ja oli ihanaa kun sain siinä vaiheessa vaihtaa 2,5 mm puiseen pyöröpuikkoon! Kuvio oli helppoa ja koukuttavaa neulottavaa eikä kaaviota tarvinnut olla koko ajan apuna vaan kuvion kyllä oppi helposti ulkoa.

Valitsemani lanka sopi tähän malliin hyvin, vaikkei ollutkaan sama kuin ohjeessa. Ainut miinus on, että pipo tuntui venyvän huomattavasti enemmän leveyttä kuin pituutta ja tuntui siksi hieman liian lyhyeltä reunuksen ollessa kaksinkerroin kuten tarkoitettu. Pipo on kuitenkin ollut ahkerassa käytössä, koska sitähän voi pitää myös reunus auki taitettuna kuten alimmassa kuvassa. Näin se on sopivan lämmin ja pehmoinen kevätpipo, kovemmilla pakkasilla kaipaisin ehkä kaksinkertaista reunusta.

Ohje on mielestäni selkeä ja helposti ymmärrettävä. Pariin juttuun kyselin testineulonnan aikana tarkennuksia ja nekin on nyt vielä lisätty ohjeeseen. Tämä malli sopii hyvin aloittelevalle kirjoneulojalle ja Claire onkin lisännyt ohjeen loppuun vielä hyödyllisiä vinkkejä kirjoneuletta varten, jos se ei ole tuttu juttu.

Pipon pudottua puikoilta tajusin, etten ollenkaan tiedä, kuinka pipo kuuluu pingottaa. Aiemmin olen neulonut vain löysiä peruspipoja, jotka olen kiskaissut suoraan päähäni. Nyt kastelin pipon ja levitin mittoihinsa alustalle kuivumaan. Olisinkohan jollain niksillä saanut pipon pysymään paremmin oikean mallisena? Olisiko pitänyt kokeilla ilmapalloja tai rytistettyjä muovipusseja? Hyviä vinkkejä pipon pingotukseen otan mielelläni vastaan :)

Se harmaa paita

Täällä ollaan! Olen viettänyt joulukuusta näihin päiviin asti hiljaiseloa, en pelkästään täällä blogissa vaan ihan muutenkin. Käynyt läpi, järjestänyt, hävittänyt ja pohtinut asioita, tavaroita ja elämää. Yrittänyt tehdä tilaa uudelle ja löytää ne jutut, joita rakastan. Pohdinnassa on ollut myös tämän blogin kohtalo, mutta kun eilen illalla sain viimeistelyä miehelle neulomani villapaidan, ei ollut epäselvää haluanko jakaa tämän ilon täällä blogissani. Tietysti haluan! Tämä blogi ilmeisesti kaikessa epätäydellisyydessään on rakas ja tahtoo jatkoa. Tässäpä siis vuoden 2017 ensimmäinen valmistunut neulomukseni:

Tämän paidan kylläkin aloitin jo viime kesänä. Arvelin, että niin se ehtisi vielä tämän talven pakkasille, ja se arvaus osui oikeaan. Joulukuussa en jaksanut neuloa niin paljon kuin olin ajatellut, koska halusin pitää lomaa "kaikesta". Mutta uusi vuosi toi tullessaan uuden neulomisinnon ja iltojen hiljaisuudessa olenkin tikutellut tämän neuleen valmiiksi. 

Miehelläni on hieman ennakkoluuloja villalankoja kohtaan. Ne kuulemma kutittavat ja hiostavat. Päätin todistaa tämän Dropsin Babymerinon pehmeyden pipossa ennen suurempaan työhön ryhtymistä. Pipo on ollut mieleinen, joten sama lanka pääsi puikoille myös tätä paitaa varten. Paita on neulottu ylhäältä ala ja siinä on raglanhihat. Tällainen miehen toivoma peruspaita ilman mitään suurempia kommervenkkejä.

Neuloin paidan miehen mittojen mukaan. Toisin sanoen laskin silmukkamäärät, jonka jälkeen oli aika neuloa, sovittaa, purkaa, neuloa ja sovittaa taas. Sopiva siitä lopulta kuitenkin tuli. Tälle päivälle sattui sopivasti aurinkoinen sää, joten lähdimme koko perheen voimin kuvaamaan ja testaamaan neuleen soveltuvuutta rankkoihin olosuhteisiin leikkipuistossa ja pulkkamäessä. Hyvin toimii!

Hihoihin tein kätevät peukalonaukot neulomalla hihansuiden joustimessa 10 krs. edestakaisin ja yhdistäen sitten taas pyöröneuleeksi. Idean näihin nappasin Joji Locatellin Light rain-neulepaidasta, joka muuten myös on minun keskeneräisten jonossani, kuten Instagramista olette saattaneet huomata.

Näiden talvisten kuvien myötä toivottelen kaikille oikein rentouttavaa viikonloppua!

Kiitos-sukkia

Sukat, minun tapani sanoa kiitos. Kun on saanut apua ja tukea läheisiltä, vähintä mitä voi tehdä on huolehtia, ettei heidän varpaitaan palele. Nämä kyseiset yksilöt ovat kuulemma jo käytössä unisukkina ja se ilahduttaa minua. Seuraavat sukat jo puikoilla, sillä tokihan minulla olisi vielä paljon kiitollisuutta osoitettavana. Neulomistahtini on vain ollut hieman hidas.

Tässäpä vielä sukkien resepti, johon voi lisätä mausteita oman makunsa mukaan: 

Isommat sukat ovat kokoa 40 ja niissä silmukoita varressa 72 ja kärjessä 68. Pienemmät kokoa 37 ja niissä silmukoita varressa 64 ja kärjessä 60.

Iloa, lämpöä & kiitollisuutta päivääsi!

Myötätuulessa

Tähän huiviin on neulottu myötätuulta, metsän rauhaa ja hyviä ajatuksia. Malli on Clara Falkin Tailwind, joka löytyy ilmaisohjeena Raverlysta. Suosittelen! Neuloin huivin Dropsin baby merino-langasta 3 mm koivuisilla pyöröillä. Lankaa kului yhteensä 225 grammaa. Ei ehkä kovin ihanteellinen kesähuivi, mutta hartiahuivina vilpoisina iltoina varmasti menee. Kaulan ympärille kiedottuna sitten joskus. Käytin huivissa viittä eri väriä, joita minulta sattui löytymään ja jotka mielestäni sopivat hyvin yhteen. 

Innostuksen tämän huivin neulomiseen sain Nonnu Neulojan neulepodcastia katsellessa. Kyllä, myönnän että minäkin olen hurahtanut näihin neulepodcasteihin. Mikäs sen parempaa kuin neuloa, juoda teetä ja kuunnella jonkun höpöttävän langoista, neuleista ja kaikesta muusta itseä kiinnostavasta. Itse ainakin saan näistä videoista inspiraatiota ja vinkkejä.

Neuloin tätä huivia enimmäkseen mökillä. Se kulki mukana metsäkävelylläkin. Neuloa metsässä, neuloa kävellessä, miten en ole ennen tullut ajatelleeksi! Niin rentouttavaa ja mukavaa. Lankakerät taskuun, työn edetessä huivi kaulalle ja puikot viuhumaan. Uskon myös, että huiviin kietoutui näin paljon hyvää energiaa. Myös automatkoilla neuloin tätä. Huivi oli helppoa ja mukavaa matkaneulomista, kun ei oikeastaan tarvinnut ohjettakaan enää alun jälkeen katsoa. Minulle uutta tässä mallissa oli tuo i-cord-tekniikka, johon kyllä tykästyin. En vain alussa osannut hyödyntää i-cord-reunaa langanpäiden päättelyyn, mutta kuitenkin jossain vaiheessa sen hoksasin ja näin ollen pääteltäviä langanpäitä ei lopussa juuri ollut. Lisäksi reuna on siistin näköinen.

Huivi tuntuu ihanan pehmeältä ihoa vasten. Lämmittää ja ilahduttaa. Tästä langasta haluaisin neuloa myös paidan, tai paitoja niin itselleni kuin tytöllekin. On niin ihanaa, että pystyn ja jaksan taas neuloa. Niin monta projektia kesken, suunnitteilla ja haaveissa, että ihan pyörryttää. Nyt kuitenkin nukkumaan, että jaksaa vielä viimeiset työviikot. Vai pitäisiköhän vielä ihan pari kerrosta vaan ennen sitä..?

Keväinen pitsineule

On todella harvinaista, että minulla on mitään keltaista vaatetuksessani. Tämän kevään aikana valmistui nyt kuitenkin jo toinen keltainen neuletyö, kun sain tämän pitsineuleeni valmiiksi. Pitkään on ollut haavena saada vaatekaappiin kevyt pitsinen paita, jossa on napitus edessä. Tässä se nyt sitten on!

Ohje on Simona Merchant-Destin & Faina Gobersteinin kirjasta Saumatonta neulontaa. Puikkoina käytin pitkiä puisia 2,5 mm sekä 3 mm pyöröpuikkoja. Paino sanalla pitkiä, sillä opettelin vihdoinkin magic loop-tekniikan, joten myös hihat on tehty samoilla puikoilla kuin vartalokappale. Langaksi valitsin Dropsin Alpacan, jota meni työhön n. 230 grammaa eli vajaat viisi kerää. Napit löytyi omasta varastosta ja koska ne ovat melko isot laitoin niitä vain viisi ohjeen yhdeksän napin sijaan.

Siitä neulomisprosessista hieman. Ohje oli, no, minun mielestäni hieman monimutkainen. Tavallaan tykkäsin, että pitsikuviot oli esitetty piirroksina, mutta vartalokappaletta en pystynyt kyllä yhtään neulomaan tuijottamatta jatkuvasti ohjetta. Ja niitä sivuja sai sitten olla kääntelemässä ihan jatkuvasti. Lisäksi hihojen ja vartalokappaleen erottamisen jälkeen minulla oli vaikeuksia ymmärtää ohjetta. Yritin väkisin lisätä kuvioinserttiä neuleeseen, vaikka se ei minun koossani ollut edes tarpeen. Aloitin ja purin työn tuossa kohtaa varmasti yli kymmenen kertaa, kiukuttelin ja meinasin jo vetää koko työn irti puikoilta. Lopulta otin veljeni avuksi laskemaan silmukoita ja kuvioita. Lopulta huomasin, että kuviot täsmäävät varsin hyvin ilman sitä inserttiäkin. Pöh! Kai olisi pitänyt tajuta, että se insertti on tarpeen vain, jos kuvio ei täsmää ja näin ollen se yksi lause ei koskenut tätä kokoa ollenkaan. Hihojen neulominen olikin sitten leppoisampaa, siinä opin jo pitsikuvion ulkoa, joten neulominen sujui televisionkin ääressä. Taisi sinne kyllä pari virhettä tulla, kun luotin liikaa muistiini. Hihoissa myös muokkasin ohjetta ihan vähäsen ja tein hihansuihin joustinneuletta sileän taitteen sijaan. Se tuntui enemmän omalta. Niin ja se magic loop, olihan se nyt paljon kätevämpää kuin sukkapuikot saati sitten ne kammottavat pikkuruiset pyöröpuikot. Jotain uuttakin tuli siis opittua eikä se koskaan ole huono juttu.

Tämä oli Revontulihuivin lisäksi se toinen työ, jolla osallistuin Silmukan saalitus-blogin kevään keskeneräiset-haasteeseen. Pääsin siis tavoitteeseeni, vaikka välillä meinasikin usko loppua tämän paidan kanssa.

Tämä neule sopii hyvin kevääseen ja varmasti myös Suomen kesään, joten uskon että tälle löytyy paljon käyttöä.

Vadelmanpunainen Titanium

Heidi Alanderin Titanium-huivi oli jo ollut pitkään neulottavien listalla, mutta jostain syystä sen aloittaminen viivästyi. Sitten koitti päivä, jolloin tarvitsin helposti mukana kulkevan matkaneuleen, kun lähdimme ystäviemme häihin Keuruulle. Päädyin siihen, että huivin ainaoikein neulottu alku olisi varsin sopiva tähän tarkoitukseen. Langaksi nappasin Dropsin vadelmanpunaista alpacaa, koska se tuntui parhaalta vaihtoehdolta omistamieni lankojen joukosta. En tietenkään jaksanut muokkailla ohjetta, joten huivi jäi melko pieneksi vielä pingotuksen jälkeenkin. Se on kuitenkin oikein sievä ja käyttökelpoinen. Tämä huivi oli helppoa, mutta mielekästä neulottavaa ja tuo pitsireunus on minusta ihana!

Huivi läpäisi myös tiukan laaduntarkastuksen. Ihan kelpo tekele siis!

Tästä onkin sitten hyvä jatkaa pitsihuiviharjoituksia. Tuolla odottaisi ainakin kerä pelottavan ohutta Dropsin lace-lankaa ja (minun silmissäni) hyvin monimutkainen pitsihuivin ohje. Ilmeisesti rentouttavia neulehetkiä on siis tiedossa.