Rooftop-huivin testineulonta

Pääsin testineulomaan Suvi Simolan uuden huivin nimeltään Rooftop ja ohje on nyt julkaistu Ravelryssa. Huivi on lähes symmetrinen kolmio, johon neulotaan raitoja kahdella eri kontrastivärillä lyhennettyjen kerrosten avulla. Juuri sellainen huivi, josta tykkään ja tiesin, että tämä tulisi varmasti käyttöön.

Huivissani ystävystyivät Louhittaren luolan Väinämöinen värissä jalokivi, Kässäkerho Pom Pomin turkoosi BFL sukkalanka sekä korallinvärinen Sukka-Puffa. Nämä langat ja värit toimivat hyvin yhteen 3,5 mm pyöröpuikolla neuloen. Lankaa huiviin kului yhteensä 131 grammaa (90 g Väinämöistä, 23 g Sukka-Puffaa ja 18 g Pom Pomia). Tähän on siis vallan hyvä upottaa jämälankoja!

Kun aloitin neulomaan huivia, ihmettelin, miksi tuntuu niin tutulta ja kesäiseltä. Sitten tajusin, että yhdistämäni turkoosi ja korallinvärinen lanka muistuttivat hyvin paljon viime kesänä neulomani Ruusupuu-huivin väriyhdistelmää. Jostain syystä tuo väriyhdistelmä vain vetää minua puoleensa. Toisen raitaosuuden alussa sitten hieman epäröin olisiko tumman ja vaalean turkoosin välillä tarpeeksi kontrastia, mutta sekin väriyhdistelmä osoittautui kauniiksi ja tasapainottaa mielestäni huivin värimaailmaa.

Huivin neulominen oli todella joutuisaa ja mukavaa. Ohje oli tarkka ja erityisesti pidin siitä, että silmukkamäärät oli annettu jokaisen lisäyskerran jälkeen. Näin pysyi helposti selvillä siitä, missä on menossa ja huomasi nopeasti, jos oli unohtanut lisäyksen tai kavennuksen jostain kohtaa. Silti Suvi oli saanut ohjeen pysymään selkeänä ja lyhyenä. Olin aivan innoissani siitä, miten näppärästi raidat syntyivät lyhennettyjä kerroksia neulomalla eli ei tarvinnut poimia reunasilmukoita, vaan reunus syntyi kuin huomaamatta. Lyhennetyt kerrokset olivat myös tässä ainaoikein neulotussa huivissa helppoja, ei tarvinnut edes nostella kiedottuja silmukoita, vaan ne sulautuivat neulepintaan siististi. Tämän voisi hyvin lisätä sille televisionkatselu- tai matkaneulelistalle.

Huivi on juuri sopivan kokoinen ja helppo kietaista kaulalle. Minun huivistani tuli ohjeen mukaisin kerroksin neulottuna hieman pidempi kuin ohjeessa, joskaan ero ei ole huima. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja käytössä tämä on jo ollut paljon. Mitä ihania erilaisia väriyhdistelmiä tässä mallissa voisikaan toteuttaa! Eräs testineuloja oli lisännyt huiviinsa yhden raidan kolmannella kontrastivärillä ja sekin toimi hauskana lisänä huivissa.

Aurinkoisia kevätpäiviä teille kaikille!

Helppo hengittää

Veera Välimäen suunnittelema Breathing space on malli, joka oli neulottava. En kuitenkaan osannut heti päättää mistä langoista sen tekisin. Yhtenä iltana ennen juhannusta löysin Louhittaren luolan Väinämöisestä aloittamani sukan, joka ei selvästi halunnutkaan olla sukka vaan jotain ihan muuta. Siinä sukan tekelettä purkaessani mieleeni muistui tämä ihana malli Veeran ja Jojin kirjasta Interpretations 3. Sopivasti ehdin vielä samana iltana Titityyhyn katselemaan tuolle ruosteen väriselle kerälle kivaa kaveria paitaa varten ja löysin Väiskiä värissä nimeltä jalokivi.

Tykkään Veeran tavasta kirjoittaa ohjeita, tämäkin ohje oli selkeä ja helposti ymmärrettävä. Neulominen oli näin ollen pääosin kevyttä ja rentouttavaa. Hengitysharjoitukset tulivat kuitenkin parissa kohtaa tarpeeseen, kun jouduin purkamaan ja taas purkamaan. Silmukoita lisätessäni tein aluksi hassuja virheitä niin, että sain purkaa kerroksen jos toisenkin. Lisäksi onnistuin nostamaan lyhennetyillä kerroksilla kiedotut silmukat väärin usealla eri tavalla, jolloin neuleeseen tuli möykkyjä ja reikiä. Kiehtovaa toisaalta, kuinka monella eri tavalla sitä voi nostaa ja neuloa silmukan. Olen iloinen, että sinnikkäästi purin ja tein uudestaan, koska nyt tykkään tästä paidasta tosi paljon. Opin myös paljon tästä prosessista. Erityisesti tämä oppi terävöityi mielessäni: Jos teet virheen, jonka tiedät häiritsevän lopputulosta, pura heti äläkä usean kymmenen kerroksen jälkeen.

Neulomisen loppuvaiheessa näytti siltä, että paidasta tulisi aivan liian lyhyt ja liian leveä. Olin kuitenkin jo saanut purkamisesta tarpeekseni ja neuloin loppuun asti ohjeen mukaan toivoen, että pingotus auttaisi asiaan. Ja kas, auttoihan se. Paita on juuri sopiva minulle: istuu hyvin, mutta antaa tilaa hengittää, kuten mallin ideanakin on.

Lankaa tähän paitaan kului vain vajaat 300 grammaa, minkä johdosta minulla on tuolla yksi jalokiven värinen vyyhti vielä ihan korkkaamatta. Odottelen, että sille löytyy sopiva projekti ja sillä välin keskityn neulomaan kertyneitä keskeneräisiä.

Ruusupuu-huivi

Kun näin Titityyn ilmoituksen Let's Festival!-KALista klikkailin heti katsomaan minkälaisia sävyjä Louhittaren luolan Luonnottaresta olisi tarjolla. Seuraava ajatus olikin, miten näistä osaa valita vain kaksi väriä omaan huiviin. Päätös Ruusupuu-huivin neulomisesta oli siis tehty. Ensin ajattelin yhdistää monivärisen ja yksivärisen langan ja kävin mielessäni läpi monta muutakin eri vaihtoehtoa. Pitkällisen pohdinnan jälkeen valitsin ostoskoriin korallin ja laguunin, joka taisi olla yksi ehdotetuista yhdistelmistä. Ensimmäisillä kerroksilla epäilin olisiko tämä sittenkin hieman liian ärjy yhdistelmä, mutta nopeasti heitin epäilykseni syrjään ja jatkoin eteenpäin. Onneksi, sillä lopputulos on mielestäni kaunis!

Huivin neulominen oli mukavaa. Alku sopi varsin hyvin viimeisten työpäivien väsyneisiin iltoihin, ainaoikeaa ja raitoja, lisäyksiä tasaiseen tahtiin. Pitsireunan neulomisen päätin säästää mökkineulomiseksi ja hyvä niin. Juuri kun olin aloittelemassa reunusta sähköpostiin nimittäin kilahti ilmoitus muutamasta virheestä ohjeessa ja huokaisin helpotuksesta, että joku oli ne huomannut. Yhden kerroksen jouduin vielä tämänkin jälkeen purkamaan, kun pitsin sanallisesta ohjeesta edelleen taisi puuttua muutama langankierto, mutta tuon jälkeen neulominen sujui taas leppoisasti. Muutamia kohtia jouduin siis miettimään, mutta lopulta sain silmukat täsmäämään ja pitsi muodostui kauniiksi kuten ohjeen kuvissa. Korjauksien jälkeen pitsikuvion neulominen ei siis ollut ollenkaan hankalaa.

Huivi valmistui mökillä, kuten olin sunnitellutkin. Minulla oli nimittäin selkeä visio: Olisi auringonpaistetta, minä istuisin rennon viehkeästi sillä yhdellä tietyllä rantakivellä ja pitelisin huivia luontevan kauniisti niin, että se pääsisi oikeuksiinsa, taustalla näkyisi kauniin sininen järvi ja tunnelma olisi rauhallinen. Kun kuvauksen aika koitti, taivaan peitti itsepintainen harmaa pilviverho, sateen jälkeen liukkailla kivillä oli hankala tasapainotella enkä osannut taaskaan poseerata luontevasti. Niinpä kuvia räpsittiin lopulta siellä ja täällä, kunnes olin näihin muutamiin tyytyväinen. Höpsähtänyt neuloja häiritsi jälleen mökkirauhaa saadakseen kasaan uuden blogipostauksen, kiitos ja anteeksi kanssamökkeilijöille!

Huivi on ihana. Puikolla se näytti kovin pieneltä, mutta pingotuksen jälkeen tästä tuli juuri mainion kokoinen. Lankaa oli miellyttävä neuloa ja se myös tuntuu pehmoiselta iholla. Tyytyväinen siis olen ja voisin hyvinkin neuloa tällä ohjeella myös toisen huivin.

Neulefestarit, täältä tullaan!