Pipo miehelle

Syksy oli kiireinen. Siihen on mahtunut paljon. Paljon väsymystä, päänsärkyä, huonosti nukuttuja öitä, muuttokuormia, opetustuokioita, ajokilometrejä, kahvia ja sähköposteja. Onneksi myös ihania aamuja, ensiaskeleita, uusia opittuja sanoja, ystäviä, naurua, synttäreitä, yhdet pikkujoulut sekä uuden asunnon onnea. Tämän kaiken lisäksi olen silloin tällöin saanut nipistettyä itselleni neulomishetkiä, yleensä aikaisista aamuista tai myöhäisistä illoista ja nyt tuli olo, että haluaisin blogiakin taas herätellä eloon. Joulukuun kunniaksi.

Valmiiksi asti on ennättänyt tämä pipo, josta olen kyllä siinä mielessä ylpeä, että se on ollut käytössä lähes päivittäin! Aiemmat miehelleni tekemäni pipot ovat olleet liian isoja, liian pieniä tai liian kutittavia. Tämä ei ole mitään noista, vaan juuri sopiva.

Pipo on Dropsin Baby Merinosta neulottu. Vihdoinkin löytyi lanka, jonka mieskin kelpuutti. Lämmin, muttei kuuma eikä kutittava. Ylhäältä alas neuloin ja sen enempää silmukkamääristä tai muusta en edes muista. Reunuksen jouduin päättelemään pariin kertaan, kun en taas malttanut päätellä tarpeeksi löyhästi. Tähän päättelyynkin olisi varmasti joku hyvä tapa, jolla onnistuisi kerralla. Vinkkejä otan mielelläni vastaan.

Kai tästä ilmeestä voi päätellä, että pipo on ihan mieluinen.

Ihanaa joulukuuta kaikille!