Uusia ideoita käsitöihin #miundesign-kirjasta

🍁 Kirjan arvostelukappale saatu kustantajalta 🍁

Käsissäni on syksyn uutuuskirja, Miia Laakson #miundesign, joka vie lukijansa neulomisen ja virkkaamisen maailmaan. Kirjaa voisi suositella erityisesti aloittelevalle kässäilijälle, koska se pitää sisällään tarkkoja kuvallisia ohjeita neulomisen ja virkkaamisen perustekniikoista. Kuitenkin myös kokeneempi käsitöiden tekijä saa kirjasta varmasti uusia ideoita ja vinkkejä. Myös valmiita ohjeita kirjasta löytyy, vaikka teemana onkin johdattaa lukija oman suunnittelun polulle. Kirja on jaettu lukuihin, joissa jokaisessa toteutetaan yksi vaate tai asuste kuten pipo, yläosa tai laukku. Samalla esitellään tähän työhön sopivia tekniikoita ohjekuvien ja tekstin avulla. Tarjolla on kuvalliset ohjeet aivan silmukoiden luomisesta lähtien. Ideoita saa myös erilaisiin pintaneuleisiin, virkattujen muotojen toteutukseen, pipomalleihin sekä yläosan tai huivin suunnitteluun.

Itse löysin kirjasta heti ohjeita, jotka haluaisin toteuttaa sellaisenaan sekä tekniikoita, joita tulen varmasti hyödyntämään. Vaikka netti onkin pullollaan ohjevideoita ja ideoita käsitöihin, kyllä perinteisillä kirjoilla on silti edelleen oma paikkansa. Minulle kirjat edustavat tietynlaista rauhaa ja yhden asian tekemistä kerrallaan. Vai olenko ainoa, joka netissä jotain asiaa tarkistaessaan huomaa avanneensa viisi eri sivustoa omille välilehdilleen ja kaikki ne liittyvät lopulta johonkin muuhun kuin siihen mitä alunperin lähti hakemaan? Toki on kätevää opetella uusi tekniikka vaikkapa katsomalla video Youtubesta, mutta oma etunsa on siinäkin, että ohje löytyy kirjan sivuilta ja siihen saa perehtyä omassa rauhassa.

Minun lempiohjeeni kirjasta on lapsen juhlabolero, joka olisi sopiva vaate niin arkeen kuin juhlaan. Myös laukkujen ja huivien ohjeet miellyttivät silmääni. Tekniikoiden suhteen erityisesti ilahduin briossineuleen ohjeesta sekä ideoista virkattujen neliöiden yhdistelyä varten. Briossineule on minulla edelleen sillä "tämä pitäisi opetella"-listalla ja isoäidinneliöt yhdistän aina samalla tylsällä tavalla. Ehkä nyt ryhdistäydyn ja harjoittelen tämän syksyn aikana taas jotain uutta.

Kuten kirjassa kehotetaan, suunnitelkaa uutta ja jakakaa ideoitanne myös muille tunnisteella #miundesign!

Villikirsikoita kaulalla

Sain vihdoin valmiiksi Villikirsikoita-huivini, jonka ohje löytyy Lumoavat neulehuivit by woolenberry -kirjasta. Huivi on suuri, mutta silti keveä ja näin ollen kesäänkin sopiva. Lankana tässä versiossa on Holst garnin coast värissä geranium ja painoa huiville kertyi 130 grammaa. Neuloin 4 mm ChiaGoon pyöröllä, josta on muodostunut vakiopuikko huivien neulontaan.

Huivin pitsikuvio on yksinkertaisen kaunis ja parin ensimmäisen pitsiraidan jälkeen helppo muistaa ulkoa.  Kuitenkin tuttuun tapaan jouduin ensimmäiset kaksi pitsiraitaa purkamaan useaan otteeseen, koska minulla menee hetki ennen kuin hahmotan pitsin idean ja pääsen rytmiin. Aina meinaa jäädä joku langankierto välistä tai teen yhden toiston liian monta kertaa peräkkäin enkä osaa hahmottaa missä virhe on, joten purkamiseksi menee. Onneksi alun kerroksissa ei silmukkamäärä vielä päätä huimannut! Lisäksi reunasilmukat lisäyksineen jouduin lähes joka ikisellä kerroksella varmistamaan ohjeesta, että sai silmukkamäärän täsmäämään. 

Tämä huivi oli oikein mukavaa kesäneulomista, koska lanka on puoliksi puuvillaa, puoliksi villaa. Neule ei myöskään liikoja painanut tai vienyt tilaa, joten se kulki mukana mökkineulomuksena. Koska kritisoin kirjasta puuttuvia kuvia huivista mallin päällä, niin lopuksi toki on laitettava pari otosta huivista kaulallani. Hartiahuivina tämä toimisi varmasti myös esimerkiksi kesäjuhlissa. Reunat kyllä saattaisivat viistää maata ainakin näin lyhyellä kuin minä. Kelpo huivi joka tapauksessa ja moneen tilanteeseen sopiva.

Siispä villikirsikoita kaulalle ja nauttimaan aurinkoisista, mutta viilenevistä alkusyksyn päivistä. 

Älä tule paha uni, tule hyvä uni - Virkattu unisieppari

Olen pitkään haaveillut omasta unisiepparista ja sellaisen tekemisestä itse. Nyt tuli vihdoin hyvä hetki toteuttaa tämä projekti, kun saimme eilen äitini ja tyttäreni kanssa oman askarteluhetken ihan vain meidän tyttöjen kesken.

Käyttämäni tarvikkeet:

- Katajanoksasta tehty rengas (äiti teki, kiitos ❤)

- Kirjonta- ja kalastajalankoja 

- Kanan sulkia (saatu tuttavalta, kiitos ❤)

- Helmiä

Aloitin näpertelyn virkkaamalla keskustaa varten kukkakuvion, tämän tein osittain valmiiksi jo etukäteen. Virkkailin kuvion ilman ohjetta tai sen suurempaa suunnittelua. Käytin kukkaan jemmassa olevia kirjontalankoja ja reunukseen  valkoista kalastajalankaa. Lopuksi virkkasin ympyrän kiinni katajaiseen renkaaseen kiinteillä silmukoilla ja samalla virkkasin lenkin kiinnitystä varten.

Kun unisiepparin keskusta oli valmis, oli aika sommitella sulat ja muut koristeet paikoilleen. Aivan ihania sulkia askartelua varten olimme saaneet tuttavalta, jolla on kotipihassaan kanoja. Niitä olemme käyneet tänäkin kesänä lasten kanssa ihastelemassa, joten näissä on tuttuja energioita. Valitsin ihanan kepeät harmaavalkoiset sulat, jotka kiinnitin kalalangalla solmien. Pienet helmet ja kristallit laitoin vielä jokaiseen koristeeseen.

 

Siellä se unisieppari nyt on makuuhuoneemme seinällä keräämässä pahat unet verkkoonsa ja viemässä ne meitä häiritsemästä. 

Synttäriarvonnan voittajat ovat nyt selvillä! Koska osallistujia ei ollut kovin montaa, arvoin voittajan perinteisillä paperilapuilla ja onnettarena toimi tyttäreni.

Ensimmäisen palkinnon saa: 

Palkinnot lähtevät myös seuraaville:

Hurjasti onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistujille! Toivottavasti taas vuoden päästä on syytä arpoa lisää jotain kivaa. Olen pikimmiten yhteydessä voittajiin ja laitan paketit postiin, kunhan kotiudun mökiltä.

Virkattu tilkkupeitto nukeille

Aivan blogin alkutaipaleella aloitin virkkaamaan tilkkuja Be sweet Bambino -langasta. Niistä piti tulla vauvanpeitto tulevalle pikkuiselle, mutta taisin uuvahtaa tilkkujen virkkailuun ja työ jäi unohduksiin. Nyt vihdoin peitto on valmis, vaikkakin pienemmässä koossa kuin oli alunperin tarkoitus, sillä ehdin jo välissä myydä osan peittoon tarkoitetuista langoista. Se peittoa aloittaessani vielä minun mahassani asustellut pikkuinen puolestaan on jo pian neljä vuotta! Näin ollen peitto tulee käyttöön hänen nukeilleen ja onneksi sai tyttäreltä innokkaan vastaanoton: "Äiti vau, kiitos!" ❤

Kuluneisiin neljään vuoteen on mahtunut paljon muutoksia ja erityisesti olen saanut opetella irtipäästämistä. Olen joutunut kohtaamaan monia epämiellyttäviäkin puolia itsestäni ja niihin kuuluvat hamstraus, ripustautuminen asioihin ja ihmisiin sekä härkäpäisyys. Siis sellainen härkäpäisyys, että raivolla kyyneleet silmissä ja ranteet kipuillen neuloo yöunien kustannuksella valmiiksi neuletyön, joka lopulta ei edes päädy käyttöön, koska on väärän värinen ja liian pieni. Olen opetellut rauhallisempaa tahtia ja harkitsevaisuutta elämässä yleensä kuten myös käsitöiden tekemisessä. Samalla harjoitellen sitä, että tekisin asioita, joista todella pidän enkä väkisin hampaat irvessä sellaista, mitä ei ole pakko. Tämän vuoden aikana olenkin tainnut käyttää enemmän aikaa vanhojen töiden purkamiseen kuin uusien neulomiseen ja paljon lankoja on tullut myydyksi kirpputorilla. Mikä parasta, olen jopa nauttinut langoista luopumisesta sekä purkamisesta sen sijaan, että olisin surkutellut asiaa. Jostain on luovuttava, jotta uutta voisi tulla tilalle.

Näistä tilkuista en ollut kuitenkaan raaskinut luopua. Nyt muuton jälkeen ne taas löytyivät kaapista ja ajattelin, että niistä saisi kasattua pienen peiton tytön nukeille. Tänään aamulla sain ommeltua viimeisetkin tilkut yhteen ja peitto pääsi heti käyttöön, joten ei mennyt tämä työ hukkaan. Kokoa peitolle tuli noin 45 x 55 cm ja lankaa kului 360 grammaa.

Mukavaa oli saada nämä tilkut lopulta käyttöön ja samalla yksi keskeneräinen projekti päätökseen. 

Synttäriarvonta ❤

🌸 ARVONTA PÄÄTTYNYT 🌸

Blogini viettää synttäreitä 8.8. Vaikka blogin postaustahti on hiljentynyt vuosien varrella, matka jatkuu silti. Sen kunniaksi ajattelin tänä vuonna juhlistaa 4-vuotissynttäreitä pienellä arvonnalla.

Ensimmäinen palkinto on kerä Viking Nordlys -lankaa sekä neljä omista piirroksista painattamaani postikorttia. Lisäksi arvon kahdelle seuraavalle samaiset neuleaiheiset postikortit. Palkinnot kustannan minä itse.

Mukana arvonnassa olet kommentoimalla tähän postaukseen ketä tai keitä ilahduttaisit postikortilla, jos voitat.

Aikaa osallistua on 8.8.2018 klo 18 asti. Sen jälkeen arvon voittajat ja ilmoitan heille henkilökohtaisesti. Jätäthän siis sähköpostiosoitteesi, jotta saan voittajiin yhteyden!

Lumoavat neulehuivit by woolenberry

🌸 Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena 🌸

Uutuuskirja Lumoavat neulehuivit by woolenberry on täynnä klassisen kauniita ja suhteellisen helppoja huivimalleja. Kuten  kirjan neulehuivien suunnittelija Janina Kallio alkusanoissa mainitsee, kirjan huivit koostuvat pääosin ainaoikeasta ja muista monelle tutuista silmukoista, joten mitään superneulojan taitoja tai erikoistekniikkojen hallintaa ei vaadita. Kuvat ovat hurmaavia ja pelkistettyjä. Huivit ja niiden kauniit muodot sekä pinnat pääsevät niissä pääosaan. Myös huivien värimaailma on hillitty ja luonnonläheinen. Itse uskon soveltavani tämänkin kirjan huiveihin hieman räväkämpää värimaailmaa ja ehkäpä joitain yksivärisistäkin malleista voisi raidoittaa. Väreillä on onneksi mukavaa ja suositeltavaakin leikkiä!

Kirjan huiviohjeet, joita on yhteensä viisitoista, on lajiteltu vuodenaikojen mukaan: malleja on kevään keveistä merinovillahuiveista aina talven muhkeisiin ja lämpimiin huiveihin. Kirjan huivit ovat pääosin yksivärisiä, mutta muutamissa leikitellään myös raidoilla. Helpokoilla pitsikuvioilla luodaan moneen huiviin ilmettä. Ohjeista löytyy tutun kolmiomallin eri variaatioita, mutta myös suorakaiteen muotoisia huiveja. Minusta kirjan kauneimmat mallit olivat kesäinen Villikirsikoita, keväinen Kuupölyä-huivi ja talvinen Tuike. Villikirsikoita onkin jo tällä hetkellä puikoillani ja toivon pääseväni esittelemään tuon huivin pian täällä.

Kirjassa jäin kaipaamaan kuvia, joissa huivit olisivat olleet mallin kaulalla tai harteilla. Etenkin suorakaiteen muotoisissa huivien, kuten Tuikkeen, kohdalla jäin miettimään miltä huivi näyttää käytössä, miten se istuu kaulahuiviksi vai onko se enemmän hartiahuivi. Tähän on onneksi tehokas lääke: Ravelryn projektit kuvineen! Kirjan ohjeet ovat nimittäin jo aiemmin ilmestyneet englanninkielisinä ja olleet hyvin suosittuja. Toinen kaipaamani asia oli kuvalliset ohjeet pitseihin. Minua kun yleensä auttaa kuvakaavio pitsikuvion hahmottamisessa varsinkin huivin alussa, kun pitsin toistot eivät vielä ole tuttuja. Mutta onneksi sanalliset ohjeet on kirjoitettu selkeästi ja todella arvostan sitä, että silmukkamäärät on kerrottu usein. Niistä on niin kätevä tarkastaa onko oikeilla jäljillä ja missä vika, jos arvelee tehneensä virheitä.

Kaiken kaikkiaan kirja on kaunis kokonaisuus, jonka ohjeet palvelevat ja ilahduttavat varmasti monia. Ohjeet sopivat mielestäni jokaiselle, jolla on neulomisen perusteet hallussa ja halu neuloa monikäyttöisiä huiveja.

🌸