Pari patalappua ja ompelemisen tuskaa

Halusin pitkästä aikaa ommella jotain. Kesällä tekemästäni tilkkutäkistä oli jäänyt vielä jokunen palanen jäljelle ja kätköistä löytyi myös muita kivoja pieniä kangaspalasia sekä koristenauhoja. Kun vielä vanulevyäkin oli varastossa, päätin tehdä pari patalappua.

 Sopivan yksinkertainen ja nopea juttu, ajattelin, tämän ei pitäisi tuottaa hankaluuksia. Mutta muistinpa tässä tehdessä taas, miksi pidän enemmän neulomisesta kuin ompelemisesta. Ylälanka katkeaa kymmenennen kerran yhden sivun kohdalla, vaikka olen yrittänyt säätää langankireyden ja valita neulan sekä langan oikein. Kuuluu outo rusahdus ja kone jumittuu, langat ovat ihan sotkussa työn alla. Sitten vielä huomaan ommelleeni niin innokkaasti, että yksi nuppineula on jäänyt työhön sisälle eikä sitä saa pois kuin purkamalla sauman siitä kohti auki. Ja kun pääsen vauhtiin, alalanka tietysti loppuu juuri silloin. Neulominen on niin paljon rauhallisempaa eikä se ole riippuvaista minkään koneen toimivuudesta. Koneita kun on välillä niin hankalaa ymmärtää. Puikkoihin taas harvoin tulee suurta vikaa. Toki ne voivat katketa, jos liian innoissaan neuloo. Ihailen kyllä kaikkia, jotka jaksavat ommella vaatteita tai muuta vähänkään patalappua monimutkaisempaa!

No, vaikeuksista huolimatta sain lopulta pari patalappua valmiiksi :)

Enhän toki ompelemista aio lopettaa, mutta taidan nyt siirtyä taas hetkeksi puikkojen ja lankojen pariin. Tuon niin ihanan ja kamalan ompelukoneeni nostan hyllylle odottelemaan inspiraatiota ja parempia ompelufiiliksiä.