Villit raidat

Se on aloitettu 20.2.2013. Se on unohtunut korin pohjalle, kun värit alkoivat särkeä silmiä. Sitä on jatkettu sateisina päivinä ja piilotettu sen jälkeen taas koriin odottamaan. Siinä oli pääteltäviä langanpätkiä niin paljon, että melkein hengästytti, vaikka lankojen päättelystä nykyään pidänkin. Mutta nyt sateisena sunnuntaina se vihdoin valmistui: neulottu raitapaitani!

Se on värikäs. Se on juuri sopivan kokoinen. Se päällä ei voi olla kovin pahalla tuulella.

Paita on saanut innoituksen Sanna Vatasen Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta-kirjasta. Lankoina käytin varastoihin kertynyttä Novitan Nallea ja muita vastaavan paksuisia lankoja. Myönnän ostaneeni osan ihan tätä varten, kyseessä ei siis ole puhtaasti jämälankatyö, joskin niistä ajatus alunperin lähti.

Olin ihme kyllä jopa kirjaillut ohjetta Knit notes-kirjaani sekä päätellyt osan langoista jo työn edetessä. Tämän ansiosta paita sitten lopulta valmistuikin, vaikka välissä oli pitkiä taukoja. Voi sitä riemua, kun alussa ikuisuusprojektilta tuntunut ylivärikäs työ, jota tehdessä langat olivat aina solmussa, valmistui sittenkin!

Sisu-sukat

Neulomisahdistus selätetty! Blogiystäväni (ja nykyinen naapurini) KnitCrochenatorin Jenni lahjoitti minulle aiemmin kesällä kaksi kerää turkoosia Sisu-lankaa. Ihan vain ilahduttaakseen minua, kiitos vain vielä! Ilahdutus todella onnistui, sillä nämä kerät saivat minut taas tarttumaan puikkoihin ja innostumaan. Neulomista on tällä viikolla kovasti helpottanut myös se, että neiti on nukkunut melko pitkiä päiväunia. Olemme majailleet viikon mieheni vanhempien omakotitalossa, joten nukuttaminen pihalla on helpompaa kuin kerrostalossa ja kyllähän se uni maistuu näin luonnon keskellä.

Jo yhden sukan varpaasta varteen neuloneena (sen yhden, jonka pari on vielä kesken) uskaltauduin kokeilemaan tätä itselleni vielä uutta tapaa neuloa sukka ihan ulkomuistista. Sehän onnistui yllättävän hyvin ja sain aseteltua sukkiin vielä kivasti palmikoitakin koristeiksi. Kantapään neulomiseen jouduin lopulta kurkkaamaan ohjetta Ullasta. Eihän tuo sen kummempaa ollut kuin ylhäältä alaspäin neulottaessa, mutta niin sitä joskus on vaikea hahmottaa asioita uudesta näkökulmasta.

Hyvin sain nämä tehtyä itselle sopiviksi, vaikka hieman arvoin tuon kantapään aloituksen kanssa. Nytkö jo vai vielä pari kerrosta..? Onneksi sukkia oli helppo sovittaa jalkaan ja siten osasin arvioida kohdan lopulta ilmeisen oikein. Lanka tuntui kivalta neuloa ja niin se tuntuu myös jalassa hyvältä.

Nämä jäävätkin nyt jalkaan, sen verran kylmä tuuli puhaltaa tässä ulkosalla istuskellessa.

Pieniä sukkia

Mökkeillessäni olen neulonut villaisia sukkia pienille varpaille. Parina lämpimänä iltana sain jopa nauttia maailman parhaasta neulomispaikasta mökin terassilla ilta-auringossa. Pienet suka ovatkin mukavan rentoa kesäneulomista. Tein nämä perussukan mallilla, varsi on valepalmikkoa. Pysyvät oman kokemuksen mukaan hyvin jalassa ja ovat sen lisäksi kauniit.

Käytin näissä Hjertegarnin Basic-sukkalankaa ja puikkoina oli ne lemppareiksi muodostuneet 3 mm neliskanttiset sukkapuikot. Nämä kolme väriä olin haalinut kai jostain alennuksesta, ne eivät houkutelleet neulomaan yksivärisiä sukkia, mutta näin yhdistettynä pidän väreistä kovasti.

Teräviä

Tällä kertaa Pieni Lintu-blogin Makrotex-haasteessa aiheena on terävä.

Käsitöitä harrastavan kotoa löytyy paljon terävää. On teräviä puikkoja, kyniä, neuloja ja saksia. Varovainen saa olla, erityisesti nyt kun Pieni apulainen on oppinut ryömimään ja kiinnostuu kaikesta uudesta. Lankakeriä pitää maistella ja järjestää uuteen uskoon. Puikotkin olisivat kivoja, niitä ei äiti voikaan jättää enää minne sattuu. Monta keskeneräistä työtä terävillä puikoilla ja monta uutta suunnitelmaa lyijykynällä hahmoteltuna. Muttei mitään valmista. Ehkä joskus, piankin.

Kesäkuun kukkia ja villaisia sukkia

Pieni Lintu haastoi kuvaamaan kesäkuuta.
Kesäkuun alku on ollut kylmä ja tuulinen. Niinpä villasukat pysyvät visusti jaloissa ja puikoillakin on uusia pareja tuloillaan. Kukat kuitenkin tuovat kesäistä tunnelmaa ja ne rakkaat villaiset sukat lämpöä.

Tilkkukankainen mekko

Mökkiviikolla valmistui vielä kolmaskin mekko. Tämä edelleen sillä hyväksi havaitulla Elina-mekon kaavalla. (Lupaan, että seuraavassa postauksessa en mainitse sanoja mekko ja Elina!) Kankaana tässä versiossa on saumurilla yhteen ommellut Ikeasta ostetut tilkut. Äitini huristeli palaset yhteen, minä leikkasin mekon kappaleet ja ompelin ne kasaan.

 Kuvissa hieman ryppyinen ilta-auringossa kuvattu mekko. Aika hauska tuli tästäkin, linnut ja kukkaset sopivat mielestäni hyvin kesämekon helmoihin.

Toivotaan lämpimien mekkokelien koittavan pian. Onneksi kylmät ja sateiset päivät voi käyttää mukavasti ommellen tai neuloen. 

Oikein ihanaa viikkoa kaikille!

Elina-mekko nro 2

Ompelukone piti eilen siirtää sisälle tuulen ja sadekuurojen vuoksi, mutta rakoili se pilviverho sen verran, että aurinkosähköllä huristeltiin taas yksi mekko. Kirpparilta löytynyt kukallinen tyynyliina houkutteli ompelemaan toisenkin Elinan. Kangas nimittäin riitti tähän mekkoon juuri sopivasti ja tyynyliinan pitsireunukset pääsivät helmaa koristamaan. Tähän mekkoon tein myös vuoren valkoisesta lakanasta.

Vanha silitysrauta ei ole pelkästään kuvausrekvisiittaa, vaan käytin sitä todella mekon silittämiseen. Muunlaista silitysrautaa täällä ei ollut, mutta onneksi muistin tämän aarteen olevan huvimajassa koristeena. Puuhellaan tuli, rauta lämpenemää ja pian oikenivat ainakin pahimmat rypyt mekosta.

Lopuksi vielä kaapista löytynyt pitsiliina pääsi helmaan koristeeksi. Minusta se sopi tähän mekkoon ihanasti, vaikka onkin eri värinen kuin reunapitsi.

Vielä yksi Elina odottelee leikattuna, sen jälkeen pitäisi uskaltautua kokeilemaan vaikeampiakin mekkoja. Voisin ommella Mekkotehdas kirjasta vaikka kaikki mallit. Ihmettelen vain, miten tuo ompeluohjeiden lukutaito on minulla niin ruosteessa, että alkaa hirvittää heti, kun puhutaan mistään muusta kuin olka- ja sivusaumojen yhteen ompelemisesta. Mutta eiköhän se tästä, pienin askelin.