Pipo miehelle

Syksy oli kiireinen. Siihen on mahtunut paljon. Paljon väsymystä, päänsärkyä, huonosti nukuttuja öitä, muuttokuormia, opetustuokioita, ajokilometrejä, kahvia ja sähköposteja. Onneksi myös ihania aamuja, ensiaskeleita, uusia opittuja sanoja, ystäviä, naurua, synttäreitä, yhdet pikkujoulut sekä uuden asunnon onnea. Tämän kaiken lisäksi olen silloin tällöin saanut nipistettyä itselleni neulomishetkiä, yleensä aikaisista aamuista tai myöhäisistä illoista ja nyt tuli olo, että haluaisin blogiakin taas herätellä eloon. Joulukuun kunniaksi.

Valmiiksi asti on ennättänyt tämä pipo, josta olen kyllä siinä mielessä ylpeä, että se on ollut käytössä lähes päivittäin! Aiemmat miehelleni tekemäni pipot ovat olleet liian isoja, liian pieniä tai liian kutittavia. Tämä ei ole mitään noista, vaan juuri sopiva.

Pipo on Dropsin Baby Merinosta neulottu. Vihdoinkin löytyi lanka, jonka mieskin kelpuutti. Lämmin, muttei kuuma eikä kutittava. Ylhäältä alas neuloin ja sen enempää silmukkamääristä tai muusta en edes muista. Reunuksen jouduin päättelemään pariin kertaan, kun en taas malttanut päätellä tarpeeksi löyhästi. Tähän päättelyynkin olisi varmasti joku hyvä tapa, jolla onnistuisi kerralla. Vinkkejä otan mielelläni vastaan.

Kai tästä ilmeestä voi päätellä, että pipo on ihan mieluinen.

Ihanaa joulukuuta kaikille!

Kirjoneulesukat

Viikonloppuna valmistui elämäni ensimmäinen kirjoneulesukkapari ja nämähän mahtuvat jalkaan! Joskus aikoinaan aloitin kirjoneulesukkaa, mutta varresta tuli niin tiukka, että purkuun se meni ja jätin koko homman siihen. Nyt päätin tämänkin taidon opetella ja aloitin neulomaan Lapinsukkia Rakas villasukkakirjasta. Ensimmäisten rivien jälkeen päätin kuitenkin unohtaa kirjoneulekaavion ja neuloin menemään tajunnanvirtana erilaisia helppoja kuvioita. Nuo Lapinsukat ovat kyllä neulottavien listalla.

Sukissa pohjavärinä on Novitan suomalaista sukkalankaa ja kuviot tein 7 Veikoista sekä muista vastaavista jämälangoista. Varressa on 56 silmukkaa ja kärjessä kavensin 48 silmukkaan.

Kantapäissä sekä kärjen ensimmäisissä kuvioissa käytin liukuvärjättyä lankaa ja jatkoin toisessa sukassa siitä väristä, johon toisessa jäin. Nuo kohdat ovat siis eriväriset, vaikka muuten tein sukista keskenään samanlaiset.

Näistä piti tulla joululahjasukat, mutta jälki ei ollut ihan niin siistiä kuin lahjasukat mielestäni vaatisivat. Mutta ei minua ollenkaan harmita pitää näitä itselläni! Ei edes jaksa harmittaa, että kantapäät ovat reunoistaan todella epäsiistit. Nyt rohkenen varmasti kokeilemaan monimutkaisempienkin kirjoneulesukkien neulomista.

Palmikkopipo siskolle

Kun kerran pääsin vauhtiin, niin mikäs tässä on pipoja neuloessa!

Siskoni tilaama pipo pääsi jo aikaa sitten puikoille. Sitä varten kävin jokunen viikko sitten ostamassa Titityystä Rowanin pure wool worsted-lankaa, joka oli kyllä ihanan pehmoisen tuntuista ja mukavaa neuloa. Tein pipon samalla mallilla kuin itselle neulomani palmikkoisen pipon ja lanka vastasi kyllä aika hyvin tuota omassa pipossa käyttämääni Berrocon ultra alpacaa, jota ei valitettavasti ollut saatavilla.

Pipon neulominen eteni varmasti, mutta tuskastuttavan hitaasti. Tahtina oli muutama kerros illassa televisiota katsellessa. Tänään pipo kuitenkin pääsi vihdoin käyttöön ja näyttäisi siltä, että olin osannut arvioida koon oikein. Alkaa tässä pipojenkin neulomisessa kehittyä. Jospa tämä pitäisi siskon korvat lämpinimä syksyn ja talven viimoissa.

Kuvan piposta uuden omistajansa päässä sain napattua tänään lenkillä. Apulaisena hääräsi ei enää niin kovin pieni koirankuonolainen ja meidän neitikin oli mukana kantorepussa.

Ei mikään tiukkapipo

Oli flunssa ja piti levätä. Sohvalla istuessani kädet kuitenkin kävivät kovin levottomiksi ja kaipasivat tekemistä, joten Neulovillasta tilaamani vyyhti Tukuwoolia muuntui parissa päivässä pipoksi. Myönnettäköön, että saatan joskus olla hieman tiukkapipoinen. Ainakin, jos mieheltäni kysytään. Tämä pipo ei kuitenkaan kiristä, vaan on ihanan löysä ja niin iso, että se mahtuu päähän jopa hiusten ollessa kiinni.

Innoituksen neuloa Tukuwoolista pipo sain Heidin Helyes-blogissa esittelemistä pipoista. Sieltä katsoin myös apuja silmukkamäärään. Neuloin kuitenkin pipon taasen ylhäältä alas ja bambuisilla sukkapuikoilla. Lisäyksiä tein joka puikon alussa kunnes työssä oli 110 silmukkaa (27-28-27-28/puikko) ja sileää neuletta pistelin menemään. Reunaan tuli reilusti *1o,1n*-joustinta, sillä ajattelin kääntää sen kaksin kerroin. No, sehän näytti hassulta eikä nirkkoreunusyritelmänikään toiminut. Purkamaan en ruvennut, vaan reunus sai nyt reikäkerroskoristeen ja lopuksi vielä virkkasin reunaan hieman lisää koristusta. Tuohon reikäkerrokseen voisi pujotella vaikka jonkun kauniin nauhan tai nyörin.

Tämä on vallan passeli syyspipo, ei liian kuuma. Nyt onkin tullut neulottua paljon itselle, joten ilahduin, kun siskoni tässä eräänä päivänä tilasi minulta pipon. Sen pistän puikoille heti, kunhan saan haettua sopivat langat Titityystä. Sillä välin keskityn elämäni ensimmäisiin kirjoneulesukkiin.

Huomasinpas myös, että uusia lukijoita on liittynyt matkaan mukaan, tervetuloa kaikille ja toivottavasti viihdytte :)

Open syysneule

Tarvitsin syksyksi neuleen. Sellaisen, joka on helppo ja kiva laittaa päälle kylminä aamuina. Neuleen, joka sopisi hyvin töissä pidettäväksi. Koska niin se vain nyt on, että minulla alkaa työt! Tästä on tällä äitillä kovin ristiriitaiset mietteet, mutta innolla ja kiitollisena lähden kohti uusia haasteita. Onneksi on olemassa isyysloma, isovanhemmat ja tiedossa ihana päiväkotikin.

No mutta, palataanpas siihen neuleeseen, jonka voin sitten työpäiviksi pukea päälleni. Äitini aloittama neule Titityystä ostetusta Cascade 220 Heathers-langasta oli jäänyt puoli tiehen, joten nuo langat päätyivät minulle. Tarpeeseen tulivatkin ja päätyivät tähän paitaan. Malli on ylhäältä alas raglanhihoin neulottu. Hieman laskut menivät pieleen ja paita meinasi jäädä pieneksi. Asia korjaantui, kun lopuksi vielä virkkasin etureunoihin jokusen rivin pylväitä (ja samalla ne unohtamani napinlävet). Tähän paitaan pääsivät myös jo joitakin vuosia sitten Saksasta ostamani mielestäni hurjan kauniit siniset napit.

Tämä neule päällä voi olla tarvittaessa vakava ja asiallinen...

...iloita ja olla oma itsensä...

...ottaa välillä vähän rennommin...

...ja nauttia siitä, mitä tekee!

Näillä eväillä lähden kohti tulevaa. Eikä minua ainakaan palele, se jos mikä on varmaa.

Oikein mukavaa syksyä kaikille!

Palmikkoinen pipo

Nyt se minulle valkeni: Jotta pipo olisi päähäni sopiva ja miellyttävä pitää, sen kuuluu puikoilla näyttää oudolta ylipitkältä pötkylältä! Olisihan se pitänyt ymmärtää jo aiemmin, sillä kaikki neulomani pipot, jotka puikoilla näyttivät varsin kelvollisilta, ovat osoittautuneet käytössä liian pieniksi. No nyt vihdoinkin sain mummolan rennossa tunnelmassa neulottua pipon, joka pysyy päässä ja lämmittää korvia.

Käytin tässä työssä Ilosofiaa-blogin Top-down pipon ohjetta, sillä tuo tapa vaikutti hauskalta ja kätevältä. Niinpä tällä kertaa aloitinkin päälaelta ja lisäilin silmukoita kunnes niitä oli tarpeeksi yltämään pääni ympäri, tässä tapauksessa 24 s/puikko. Niin ja ne puikot olivat 4,5 mm koivuiset sukkapuikot. Langaksi pipoon päätyi se viime syksynä neulomastani paidasta yli jäänyt vyyhti Berrocon ultra alpacaa. Eikä se ihan kaikki tähänkään mennyt, kun luovuin ideasta laittaa pipoon tupsu. Pikku keränen siis odottaa vielä käyttötarkoitustaan.

Alussa tarkoitukseni oli neuloa pipoon ennen resoria pelkkää sileää neuletta, mutta iskikin innostus tehdä pipoon palmikoita. Sain palmikot sovitettua silmukoille, vaikka idea niistä tulikin mieleen vasta ensimmäiset kerrokset neulottuani. Lopuksi reunaan neuloin tosiaan reilun pätkän *2o, 2n*-joustinta, jotta resorin saa taitettua kaksin kerroin korvien päälle.

Täytyy sanoa, että tämä pipo on näille keleille vielä liian kuuma, mutta sehän lupaa vain hyvää talven varalle!

Revontulia sukissa

Tämä lanka (Viking Nordlys) oli ailahtelevaa. Välillä lanka oli ohuen ohutta ja hetkittäin paksua ja pörheää. Puikkoina minulla oli 2,5 mm metalliset sukkapuikot, ohuemmat kuin millä yleensä olen tottunut neulomaan. Ehkäpä näistä syistä näiden sukkien valmistumiseen meni kauan. Lähes koko kesän ne kulkivat mukana mökille ja takaisin.

Lanka oli kuitenkin kaunista. Värit vaihtuivat huomaamattomasti hiipien ja jokaisen raidan väri oli omalla tavallaan todella kaunis. Tykkään tässä langassa jopa violetista, joka ei yleensä kuulu lempiväreihini. Lanka on myös pehmeää ja lämpöistä. Siksipä neuloin sukat lopulta valmiiksi asti.

Nämä olivat myös ne ensimmäiset sukkani, jotka aloitin varpaista, vaikka yhdet varpaista varteen sukat valmistuivat jo tässä välillä. Kärjen ja kantapään tein Malla-sukan ohjeella, mutta varsissa sovelsin ja tein niihin valepalmikkoa.

Kantapäät ovat näissä kyllä eri paria, sillä ensimmäisen kantapään neuloin todella tiukalla käsialalla. Taisin jännittää niin paljon tuota kantapään neulomista totutusta poiketen. Toisessa sukassa otin jo rennommin ja näin ollen neuloskin on rennompaa. Mutta jalkoihin mahtuvat ja niissä pysyvät molemmat, se kai on pääasia.

Ei palele varpaita tänä syksynä, sukkapareja on jo sen verran varastossa. Seuraava projekti olisi varmistaa, ettei päätäkään palele. Kunhan keksin millaisen pipon neuloisin.