Pienet kirjoneulesukat

Eilen illalla kävi niin, että isi ja tyttö nukahtivat ennen äitiä. Minähän siitä innostuin ja päätin jatkaa jokin aika sitten aloittamani pienet kirjoneulesukat valmiiksi. Näissä on käytetty Novitan Jussi-lankaa sekä Regian Stripemaniaa. Kuviot keksin neuleen edetessä, joten aika hupsut näistä tuli. Kivat kuitenkin ja vielä sopivat pieniin (mutta niin nopeasti kasvaviin!) jalkoihin. Ja voi että miten ilahdutti pääteltävien lankojen vähäinen määrä, kun sukkien kuvioista muodostui moniväriset raidallisen langan ansioista. Kevään keskeneräiset ovat edelleen kesken, mutta kyllä noista yksivärisistä ja melko ohuista langoista neuloessa on välillä poikettava polulta ja tehtävä jotain hieman räiskyvämpää.

Sukat pääsivät heti tänään testiin, kun me lähdettiin pitkästä aikaa ulkoilemaan koko perheen voimin. Flunssan vuoksi kun on jouduttu majailemaan aika paljon sisällä tällä viikolla. Juuri sopiva ulkoilusää siellä nyt onkin, mutta villasukat ovat kyllä edelleen tarpeen.

Iloista lauantaita!

Kevään keltaiset keskeneräiset

Bongasin Silmukan saalistus-blogista Kevään keskeneräiset-haasteen. Juuri tulin aloittaneeksi pari uutta työtä, vaikka entisiäkin on kesken. Minä en vain ole niitä, jotka jaksavat tunnollisesti tehdä yhden työn loppuun ennen uuden aloittamista. Jospa tämän haasteen siivittämänä saisin ainakin nuo kaksi aloittamaani neuletyötä valmiiksi kevään aikana?

Minun tulee hyvin harvoin neulottua keltaista lankaa. Olenkohan edes ikinä ennen tehnyt mitään ihan pelkästään keltaisesta? Ehkäpä yhdet junasukat vauvalle. Minulla nyt kuitenkin sattui käymään niin hyvä tuuri, että voitin Villasukkavuosi-blogin arvonnasta aivan upeaa Handun kimaltelevaa keltaista lankaa. Lisäksi päätin, että tarvitsen ehdottomasti ostamani Riimingan tunikan seuraksi keltaisen neuletakin. Ja mikäpä väri olisikaan sopivampi keväiseen neulehaasteeseen kuin keltainen, joten nämä kaksi aurinkoista neuletta olisi tarkoitus tikutella valmiiksi toukokuun loppuun mennessä:

1. Keltainen neuletakki 

Pistin aluille Simona Merchant-Destin & Faina Gobersteinin kirjasta Saumatonta neulontaa pitsineuletakin, johon valitsin langaksi Dropsin alpacaa. Vasta muutama rivi neulottuna, mutta nuo hurjan hankalilta näyttävät ohjeet alkavat jo hieman hahmottua. Niin ja tässähän ei ole lopussa saumoja ommeltavaksi!

2. Keltainen Revontuli-huivi

Toinen kevään keskeneräinen on tuosta Handun keltaisesta langasta aloittamani huivi. Päätin kokeilla tällä langalla Revontuli-huivia, jonka ohje löytyy Ullasta. Jää nähtäväksi kuinka ison huivin tästä saa tehtyä, mutta kivalta näyttävät huivin kuviot jo näin ensimmäisillä kerroksilla.

Ei muuta kuin neulomaan!

Helmikuiset joulukalenterisukat

Minä niin taas harmittelin koko joulukuun ihaillessani muiden upeita joulukalenterisukkia. Tapani mukaan oikein märehdin sitä kurjuutta. Että en taaskaan ehdi ja jaksa! Voi minua joulukalenterisukatonta raukkaa. Instagramissa ja blogeissa esiteltiin niin kivoja kuvia monenmoisten sukkien eri vaiheista ja minä tyydyin selailemaan niitä ajatellen, että ehkä minäkin sitten ensi vuonna ehdin mukaan. Kunnes sitten vuoden vaihduttua minulla välähti: Eihän kukaan minua estä neulomasta näitä tammikuussakaan, vaikka kyseessä olisi joulukalenterisukat. Ei kukaan muu kuin se pieni ääni sisälläni, joka haluaisi tehdä kaiken just eikä melkein, ajallaan ja oikein. Kun vielä löysin Niinan blogiin ja tämä joulukalenterisukkien 2015 ohje oli laitettu sinne kokonaisuudessaan, vaimensin tuon ikävän äänen ja päätin pistää elämäni ensimmäiset polvisukat aluilleen uuden vuoden kunniaksi. Ohje oli selkeä ja iloitsin, kun kirjoneulekaavioita pystyi seuraamaan myös kännykän näytöltä. Se helpotti paljon tekemistä.

Ajattelin tehdä sukat kokonaan vain valmiiksi haalimistani langoista. Aloitin varren neulomisen Novitan suomalaisella sukkalangalla, joka oli väriltään vaaleanharmaata. Kaveriksi kuvioihin valikoitui Jannea sekä 7Veljestä. Kun kantapää lähestyi, tajusin että tuo yksi vaaleanharmaa kerä ei millään riittäisi molempiin sukkiin (selvähän se näin pitkissä sukissa). Metsästin lankaa kaupoista ja netistä vain huomatakseni, ettei sitä ilmeisesti enää valmisteta. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Alennuskopastahan tuo lanka olikin ostettu, joten ihan täysin en ollut yllättynyt. Ratkaisin ongelman vaihtamalla pohjavärin valkoiseen 7Veljestä-lankaan ja tässä nyt oli se kohta, kun piti ostaa kuitenkin lisää lankaa ihan näitä sukkia varten. Miten ihmeessä mulla ei ollut valkoisia lankoja ollenkaan jemmassa?

Olin oikeastaan yllättynyt miten nopeasti nämä sitten valmistuivat. Välillä keskeneräiset sukat pyörivät pitkin asuntoa, mutta kun neulomisen makuun päästi, kuviot muodostuivat kuin itsestään ja sukka olikin valmis ihan hujauksessa. Ylpeä olen siitä, että nämä mahtuvat jalkaan. Kun ohjeessa on polvisukat ja kirjoneule yhdistettynä ei se olekaan mikään itsestäänselvyys ainakaan minun kohdallani. Iloa ja lämpöä tarvitaan näihin harmaisiin helmikuun päiviin ja sitä nämä sukat tuovat!

Siksak-vauvanpeitto yllätetylle odottajalle

Mukavanlaista jännitystä, yllättämistä, kyyneleitä, pantomiimiesityksiä vauva-arjesta, naurusta kipeytyneitä poskia ja hyvää syötävää. Niistä oli tämä päivä tehty. Sain nimittäin olla osallisena yllätyksenä järjestetyillä vauvakutsuilla ja hauskaa meillä oli.

Halusin tietysti viedä lahjaksi tulevalle äidille ja pienelle uudelle tulokkaalle jotain ihan itse tehtyä. Jotain kivaa, lämmintä, hyödyllistäkin. Olin jo aiemmin suunnitellut virkkaavani tälle pienelle peiton siksak-kuviolla, vaikka hieman epäilytti ehdinkö tehdä sitä valmiiksi edes ennen vauvan syntymää. Kun tieto vauvakutsuista sitten tuli, pistin parhaan virkkausvaihteeni päälle ja ehdinpäs varsin hyvissä ajoin saada peiton valmiiksi!

Vinkkejä peiton virkkaamiseen kurkin Santun maja-blogista. Tuon linkin takaa siis löytyy hyvä ja selkeä ohje virkattuun siksak-peittoon, joten sieltä voi käydä kurkkimassa silmukkamääriä ja ohjeistusta siksak-virkkaukseen. Tässä minun virkkaamassani peitossa on 7 pylvästä jokaisessa ylä- ja alamäessä. Tuolla huipulla en tehnyt lisäyksiä vaan 2 ketjusilmukkaa ja alamäessä hyppäsin kahden silmukan yli, jolloin molempiin käännöskohtiin tulee reikä.

Langoiksi valitsin sinisen eri sävyjä Dropsin baby merinosta. Virkkasin peiton kaksinkertaisella langalla ja 4mm koukulla. Kokoa peitolle tuli noin 80 x 80 cm ja lankaa meni yhteensä 10 kerää. Viimeistelin reunan vielä virkkaamalla kolme kerrosta pylväitä koko peiton ympäri.

Aluksi oli tarkoitus tehdä peittoon ohuempia raitoja ja yhdistellä vielä enemmän värejä, mutta ajattelin tämän hieman hillitymmän version miellyttävän enemmän lahjansaajaa. Päätöstä toki vahvisti myös ajatus siitä kuinka paljon vähemmän pääteltävää tähän peittoon jäi, kun ei joka rivillä vaihtanut uutta väriä. Ensimmäistä tummansinistä raitaa virkatessa epäröin ja mietin tuleekohan peitosta liian synkkä ja tylsä, kun raidat ovat näin leveitä. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Siitähän tulikin raikas ja suloinen! Hoito-ohjeet tietysti piti vielä laittaa mukaan ja lahjanaruksi kiedoin lankakerien jämäpätkät.

Iita & kettu: Virkkaushetki

Välillä puikot ja langat vaihtuvat kynään ja paperiin. Olipa piirroksen aihe mikä tahansa, viivoihin sulautuvat niin huolet ja murheet kuin haaveet ja ilotkin, kaikki harhailevat ajatukset. Pitkästä aikaa unohdan ajan kulun ja annan kynän kulkea paperilla. Rauhoitun. Mielessäni on kuva, joka on saatava heräämään. Samalla saan itseni pysähtymään tähän hetkeen seuratessani kynän tanssia valkoisella paperilla. Halpaa terapiaa.

Huomaan, että kuva alkaa muodostua viiva viivalta. Tällä kertaa tuloksena kuva Iitasta ja ketusta. Hahmot, joihin olen jo mielessäni tutustunut. Käsitöiden lumoissa oleva tyttö. Raukea kettu, joka on villi, mutta ystävä. Tutustuin heihin nyt hieman paremmin ja toivon vielä ystävystyväni.

Rauhallista viikonloppua!

Elämä on kuin kirjoneule

Kirjoneulekaaviot näyttävät minusta aina ensisilmäyksellä pelottavalta sekasotkulta. Silmukoita luodessaan sitä miettii, tuleeko koskaan valmista. Langat menevät solmuun ja rivit hyppivät silmissä. Missä sitä nyt taas olikaan menossa? Saa purkaa, aloittaa alusta, huomata tehneensä taas virheen. Samalta minusta tuntuu monen muunkin asian kohdalla tässä elämässä. Aloinkin tuossa illalla kerran pohtimaan, voisiko näistä kirjoneuleen koukeroista ammentaa oppeja elämää varten. Muutaman jutun tunsin oivaltavani siinä silmukoita siirrellessäni ja kirjaan ne nyt ylös, jotta muistaisin ne niin neuloessa kuin muutenkin elämässä.

Kirjoneule opettaa keskittymään yhteen asiaan kerrallan ja olemaan läsnä.

Yhtäkkiä huomaan, että onnistun, kunhan keskityn siihen kerrokseen, joka on juuri nyt käsillä. *Kolme sinistä, yksi punainen, yksi sininen, yksi punainen*. Kun keskityn vain tähän, kerros on valmis kuin huomaamatta. Pian näen kuvionkin alkavan muodostua. Mutta kohta ajatukseni taas harhailevat seuraaville kerroksille kesken kaiken: "Ai, kohta pitääkin ottaa vihreä lanka matkaan ja tuossa tulee noin pitkiä langanjuoksuja, mikäs tuo kuudennen kerroksen väri onkaan ja mitenhän nuo värit tuolla nyt sopivat yhteen". Näin tapahtuessa keskittyminen herpaantuu ja teen virheitä. Saan taas palata kerroksen alkuun ja aloittaa alusta. Niinhän se vain on, että suuria asioita voi saavuttaa, kun ne jakaa pienempiin osiin ja keskittyy jokaiseen osaseen yksitellen. Jos kurkottaa jatkuvasti liian kauas tulevaan, sitä vain kaatuu ja joutuu palaamaan lähtöruutuun. Moni muukin asia tulisi tehtyä niin paljon paremmin, jos tehdessä keskittyisi vain siihen yhteen asiaan eikä ajattelisi kaikkia niitä muita tekemättömiä töitä ja poukkoilisi kaikkien näiden välillä. Tekisi sen yhden pienen osasen kunnolla, jotta voisi sitten jatkaa kohti isoa tavoitetta. Voisinko jopa oppia nauttimaan siitä, että on oikeasti läsnä siinä mitä juuri tällä hetkellä tekee?

Kirjoneule osoittaa, että tylsän harmaillakin asioilla on oma aikansa ja paikkansa.

Kaikki kerrokset eivät ole loistavaa värien ilotulitusta, vaikka lopputulos sitä olisikin. Juuri kun pääsee vauhtiin tulee eteen yksivärinen kerros, joka pitää äkkiä tikuttaa alta pois. Kiireellä suunnata kohti uusia haasteita. Nuo tylsätkin rivit ovat kuitenkin tärkeä osa kokonaisuutta, tasapainottavat sitä ja ovat osa kuviota. Niin myös ne tylsät hetket, kun ei saa yhtään mitään aikaiseksi, laiskottelee vaan ja ihmettelee sivusta maailman menoa, ovat tärkeitä. Ne ovat parhaassa tapauksessa hengähdyshetkiä, jotka rauhoittavat ja antavat voimia jaksaa eteenpäin. Kohti niitä jännittäviä ja kiireen täyteisiä päiviä. Niitä päiviä, jolloin huokaisee: "Voi kunpa saisi hetken vain olla tekemättä yhtään mitään." Nuo tylsät rivit voisi neuloa nautiskellen niiden tarjoamasta lepohetkestä ilman langanjuoksuja ja sotkeutuvia keriä, lepuuttaen aivoja seuraavaa kerrosta varten.

Kärsivällisyyttä, sitä kirjoneuleet myös opettavat. 

En voi vain neuloa menemään kuten yksiväristä ainaoikein neuletta samalla televisiota katsellen ja jutellen. Tai toki voin, mutta virheiltä ja ärräpäiltä en silloinkaan voi välttyä. Minun täytyy malttaa jokaisen rivin kohdalla pysähtyä ja miettiä, mitä tässä nyt oikein ollaankaan tekemässä. Kärsivällisesti. Eikä se ole lainkaan helppoa minulle, joka yleensä kimpoilen edestakaisin monen jutun välillä ja haluaisin asioiden valmistuvan helposti ja nopeasti. Jos teen virheen, täytyy malttaa palata takaisin, jottei koko kuvio kärsisi. Kärsivällisyys palkitaan, kun kokonaisuus alkaa muodostua. Hätkähdyttävää on, kuinka voi unohtaa ajankulun ja ympäröivä maailman keskittyessään kuvioiden neulomiseen. Jossain vaiheessa tulee valmistakin, ei ehkä tänään tai huomenna, mutta joskus varmasti. Silloin voi hihkua riemusta ja taputtaa itseään olalle, minä pystyin siihen! Olin kerrankin kärsivällinen.

Liian usein sitä tahtoo lamaantua suurten asioiden edessä. Oli se sitten kirjoneuleohje tai uuden työpaikan etsiminen. Ajattelee, eihän tästä voi mitään tulla! Mutta kärsivällisyydellä, sietämällä niitäkin hetkiä, jotka tuntuvat tavoitteen kannalta turhilta ja yhteen asiaan kerrallaan keskittymällä sitä selviää melkein mistä vain. Olenhan minäkin kirjoittanut kaksi gradua, muuttanut seitsemän kertaa, valmistunut maisteriksi, saanut oman alani työpaikan, tullut äidiksi. Kaikki nuo asioita, joita jossain vaiheessa elämää pidin mahdottomina saavuttaa. Aivan varmasti jonain päivänä saan myös valmiiksi kirjoneuletunikan sekä kirjoneulepolvisukat ja nauran pelolleni kirjoneulekaavioita kohtaan :)

Nyt vain kärsivällisesti kerros kerrallaan eteenpäin!

No iskälle myös

Nimittäin väriä ja lämpöä varpaille lyhytvartisten sukkien muodossa. 

Kerrankin mieheni toivoi itselleen sukkia, kun näki minun ja tytön uudet värikkäät villikset. Värikkäät ne saisi olla hänellekin, vähän vähemmän vaan pinkkiä, ettei nyt ihan miehisyys kärsi. Toiveena oli myös lyhyet varret, koska vähänkin pidemmät kuulemma kutittavat ja tuntuvat ikäviltä. Näillä eväillä sitten neuloin sukat varpaasta varteen 3,5 mm sukkapuikoilla Regian langoista, niitä sateenkaaren ja sirkuksen värisiä raidoittaen. Sopivaksi silmukkamääräksi osoittautui 13 s/puikko. Kantapään neuloin 28 silmukalla ja varressa taas kavensin taas siihen 13 silmukkaan joka puikolla. Näyttäisi olevan malliltaan oikein sopivat miehen jalkaan. Töiden alku hieman viivästytti näiden valmistumista, mutta eilen SuomiLoven aikaan sain sukat viimeistelyä vaille valmiiksi ja aamulla pääsin päättelemään langanpätkät.

Pakkasiakin vielä näyttäisi riittävän eli ei muuta kuin sukat jalkaan ja lumitöihin! Minä taidan seuraavaksi tarttua virkkuukoukkuun, yksi lahja olisi saatava piakkoin valmiiksi.