Välillä puikot ja langat vaihtuvat kynään ja paperiin. Olipa piirroksen aihe mikä tahansa, viivoihin sulautuvat niin huolet ja murheet kuin haaveet ja ilotkin, kaikki harhailevat ajatukset. Pitkästä aikaa unohdan ajan kulun ja annan kynän kulkea paperilla. Rauhoitun. Mielessäni on kuva, joka on saatava heräämään. Samalla saan itseni pysähtymään tähän hetkeen seuratessani kynän tanssia valkoisella paperilla. Halpaa terapiaa.
Huomaan, että kuva alkaa muodostua viiva viivalta. Tällä kertaa tuloksena kuva Iitasta ja
ketusta. Hahmot, joihin olen jo mielessäni tutustunut. Käsitöiden lumoissa oleva tyttö. Raukea kettu, joka on villi,
mutta ystävä. Tutustuin heihin nyt hieman paremmin ja toivon vielä ystävystyväni.
Rauhallista viikonloppua!
