Blogille piste.

Koko vuoden olen yrittänyt elvyttää tätä blogia. Löytää inspiroivia aiheita, keksiä uutta kirjoitettavaa, panostaa tekstiin ja kuviin, pohtinut olisiko minusta bloggaamaan säännöllisemmin ja tavoitteellisemmin. Olen saanut niin paljon mukavia kommentteja ja jopa ystäviä tämän blogin myötä, että siitä on muodostunut minulle rakas ja tärkeä. Sen vuoksi en tahdo blogia poistaa, vaan jätän sen tänne itselleni muistoksi. Onhan tänne myös kirjattuna monen monta kivaa projektia ja kuulumisia vuosien varrelta. Mutta nyt kun olen järjestellyt elämää muutenkin paljon uusiksi ja karsinut turhaa, niin olen huomannut, ettei tämän blogin kirjoittaminen enää tuota iloa. Neulominen ja käsityöt kyllä edelleen tuottavat iloa, mutta niille ei ole tällä hetkellä aikaa niin paljon, että käsityöblogia olisi mielekästä jatkaa.

Olen aina vähän kummastellut tämän kaltaisia hyvästelypostauksia, varsinkin pienissä blogeissa, mutta nyt ymmärrän. Kun jokin asia alkaa kalvaa mieltä, niin tekee erittäin hyvää tehdä sille piste. En halua enää pohtia kirjoittaisinko vai enkö, kun vuoteen se ei oikeastaan ole enää innostanut. Joten on aika sanoa heipat!

Kiitos kaikille, jotka ovat blogiani seuranneet ja kommentoineet! Jään kyllä itse kurkkimaan teidän postauksianne ja kenties palaan joskus kirjoittelemaankin johonkin uuteen osoitteeseen uudella innolla. Kuka sitä koskaan tietää! Ja instagramissa voitte edelleen seurailla totutun epätasaiseen tahtiin käsitöitäni ja piirroksiani. Sieltä minut löytää nimellä @johannasievanen.
⭐

Kanerva-mekon testineulonta

Voisin sanoa, että tähän viikonloppuun mahtui taas koko tunteiden kirjo. Tämäkin aamu alkoi oikein leppoisasti, kunnes jostain asiasta tuli kinaa ja koko perhe kiukutteli kukin omalla tavallaan. Tämä  saattaa tarkoittaa vaikkapa itkua, huutoa, vaatteiden viskomista tai mökötystä. Lopulta olimme jo ennen puolta päivää päässeet ulos aurinkoon, syöneet nakkikeittoa pihassa ja onnistuneet jopa kuvaamaan eilen valmistuneen Kanerva-mekkoni. Aika tehokasta toimintaa sanon minä. Muutama muukin ylä- ja alamäki  päivään mahtui, mutta jospa nyt keskityn esittelemään tämän mekon.

Neuloin Kanerva-mekon testineuleena Villahaka-blogin Ronjalle. Ilmoittauduin testineulojaksi, koska vaatekaapissa oli selkeästi paikka tälle mekolle. Ohjeen kaaviossa oli pari juttua, joihin kaipailin neuloessani selvennystä, mutta noiden lisäysten jälkeen ohje on mielestäni todella toimiva ja selkeä. Neuloin mekon koossa M ja siihen kului vain 350 grammaa eli 7 kerää korallinväristä Dropsin brushed alpaca silk -lankaa. Se määrä tulikin käytettyä aika tarkalleen viimeistä langanpätkää myöten. Neuloin pyöröpuikoilla koossa 3 mm ja 3,5 mm. 

Mekko oli sinällään leppoisaa neulottavaa, lähinnä sileää pyörönä alhaalta ylöspäin neuloen ja lopussa kaarroke, jonka helpot palmikot tuovat kivaa maustetta tälle simppelille mekolle. Pientä stressiä neulontaan aiheutti se, että olin arvioinut voimavarani hieman yläkanttiin. Tarkoituksenihan oli olla tämä syksy leppoisasti lasten kanssa kotona ja niin olen ollutkin. Kuitenkin päätin tässä sivussa alkaa opiskelemaan vyöhyketerapiaa Tampereella, lääketieteen perusteita verkko-opintoina ja kun siihen lisätään syysflunssat sekä pienimmäisen uudet hampaat ja valvotut yöt, ei neulomiselle välttämättä jää niin paljon aikaa kuin oli kaavaillut. Siis miten te työssäkäyvät käsityöbloggaajat, joilla on monta lasta löydätte aikaa neulomiselle ja ompelemiselle? Sanokaa kiltit, että teillä edes on joskus sotkuista, unohdatte pestä hiukset ja syötte silloin tällöin päivälliseksi vaikkapa pakastepizzaa niin kuin meillä? 

Joka tapauksessa sain tämän mekon valmiiksi ajallaan  ja olen iloinen siitä. Olen ehkä aiemminkin maininnut, että testineulon kauniita neuleohjeita mielelläni, koska silloin niissä on aikataulu ja jos lupaan pysyä aikataulussa, yleensä sen myös teen. Näin saan nopeammin valmiin neuleen myös käyttööni. Mutta nyt taidan siirtyä taas hetkeksi neulomaan hieman rennommin, jottei menisi maku koko hommasta.

Tämä hattarainen neule on ihanan lämmin, se tuli testattua tänään. Hyvin tarkeni olla kuvattavana ulkona lumisessa maisemassa, vaikka ajatuksissani olivatkin syksyiset kuvat tästä mekosta. Ensilumi muuten sai tyttöni tanssahtelemaan ja laulelemaan ilosta niin, että ei voinut olla itsekin iloitsematta lumisateesta kuin silloin joskus lapsena. Aivan ihanaa, että on lunta maassa! 

Tunnin tossut tytölle

Tytär on pitkään puhunut, että haluaa minun neulovan hänelle tossut. Kun kysyin minkälaiset, vastaus oli että pinkit ja kimaltavat. Tässä eräänä iltana sitten sattui olemaan rauhallinen hetki television ääressä ja päätin ottaa tossut vihdoin työn alle. Löysin sovellettavaksi superhelpon ohjeen Willasarkko-blogista. Olin myös tilannut Adlibriksen kimallesukkalankaa (Adlibris socki glam värissä vintage sparkle) ja siinähän on sopivasti yhtenä värinä pinkkiä. Täydellistä!

Niin muuten, tämä oli nyt se työ, joka onnistui kerrasta! Ohjeen helppoushan ei nimittäin sitä takaa, se on koettu. Nyt kuitenkin neulominen sujui soljuvasti. Loin  aluksi 3,5 mm sukkapuikoille 24 silmukkaa (ihan arviolta valitsin määrän) ja  neuloessa mallailin tytön jalkaan, jotta sukasta tuli sopiva.  Tyttö istuikin vieressä odottamassa ja pitelemässä lankakerää, joten oli helppoa siinä samalla sovitella tossua hänelle. Lankaa näihin kului vaivaiset 23 grammaa ja aikaakin tosiaan vain tunti silmukoiden luomisesta  viimeisten lankojen päättelyyn.

Tossut olivat tiukasti jalassa sitten heti valmistuttuaan ja tyttö halusi ne jalkaansa myös tämän viikonlopun Tampereen reissulle. Aloitan nimittäin vyöhyketerapian opinnot siellä ja näin ensimmäiselle koulutusviikonlopulle otin koko perheen mukaan matkaan. Kivat reissutossut ne olivatkin.

Musta tuubihuivi

Ystävälle neulottu tuubihuivi valmistui tällä viikolla. Sehän olikin helppo ja nopea työ, siis ainakin ajatuksen tasolla ja jos ei oteta lukuun mokailuani. Saisinkohan joskus kirjoittaa postauksen projektista, jossa kaikki sujui kuin unelma? No tämä ei ihan  vielä ole se. Aloitin huivin neulomisen maanantaina lasyen nukahdettua, mutta kaikki mitä silloin sain tehdyksi meni iloisesti purkuun. Yritin nimittäin yön hämärässä korjata yhtä silmukkaa huivin alkuriveiltä purkamalla vain sen silmukan kohdalta. Minulle osoittautui kuitenkin liian suureksi haasteeksi poimia silmukat takaisin siististi, sillä kyseessä oli musta kaksinkertainen lanka ja neule ainaoikeaa. Ne langat vain menivät sikin sokin. Onneksi keskiviikkona oli sopivasti Titityyn neuleilta, jonka aikana uudelleen aloitettu huivi eteni hyvin ja sitten yöllä sainkin sen valmiiksi asti. Silmukoiden päättely oli toinen kohta, jossa jouduin pari kertaa purkamaan, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja huivi on toimitettu uudelle omistajalleen.

Huivi on siis niin perus kuin olla voi: sivuttain tasona neulottua ainaoikeaa ja lopuksi silmukoita päätellessä yhdistetty tuubiksi. Neuloin huivin kaksinkertaisesta Dropsin babymerinosta 5 mm puikoilla. Lankaa kului 260 g, kun huivin mitaksi kaksinkerroin taitettuna tuli 48 x 30 cm.

Tästä tuli kyllä malliltaan aika näppärä, joten voisinpa itsellenikin moisen neuloa talveksi. Jospa se sitten sujuisi jouhevammin?

Lillyn syysponcho tyttärelle

Kun selailin ensimmäistä Klompelompe-neulekirjaa, tämä Lillyn syysponcho taisi olla sieltä minun ehdoton lempparini ja näin heti silmissäni miten suloinen se olisi tyttöni päällä. Monta kertaa suunnittelin aloittavani ja eihän siihen mennyt lopulta kuin muutama vuosi, että tuli valmista. Lankana ponchossa käytin kaksinkertaista Holst garn coastia värissä redcurrant ja nyörissä on lisäksi pieni pätkä Dropsin brushed silk alpaca -lankaa antamassa ilmettä. Lankaa työhön kului 140 grammaa ja neuloin sen kauttaaltaan 3 mm puikoilla. Napit tytär valitsi itse käsityötarvikkeilla täytetystä aarrelaatikostani. Ihanaa, että vihdoin voin antaa hänen leikkiä napeilla, kunhan pidämme huolen, että pikkuveli ei niitä pääse napsimaan. Lapsena minusta niin ihanaa järjestellä äidin nappilaatikot uuteen uskoon äidin huristellessa ompelukoneella meille uusia vaatteita.

Poncho valmistui vielä sopivasti ennen talvea ja iloitsin toki, että nyt se vielä pääsee käyttöön. Tiedättehän sen tunteen, kun teet lapselle neuleen ja hän intoa hihkuen pukee sen päällen? No entäs sen, kun olet tehnyt jotain mielestäsi aivan supersöpöä ja reaktio onkin jotain siihen suuntaan, että "En tahho pukee tätä päälle äiti!"? Itselle molemmat ovat tuttuja ja harmikseni tuo jälkimmäinen oli tytön ensimmäinen reaktio tämän kohdalla. Aina ei voi onnistua, ajattelin ja jätin valmistuneen neuletyön odottelemaan yön yli kohtaloaan.

Kaikeksi onneksi kastelun jälkeen lanka pehmeni ja tuntui tytöstä sellaiselta, että hän suostui vihdoin ponchoa sovittamaan. Lopulta se olikin jo päällä tämän päivän ulkoleikeissä ja sekä äiti että tytär ovat lopulta tyytyväisiä ❤

Kuvitetut keskeneräiset

Viimeistelyjen ja purkamisen jälkeen puikoillani olevat neuletyöt ovat kesän aikana vähentyneet. Ihan siihen ihailemaani yksi työ kerrallaan -taktiikkaan en taida koskaan päästä, mutta onhan se mukavaa, kun keskeneräisiä töitä on hallittava määrä. Taidankin olla enemmän sellainen hallitun kaaoksen ihminen ja sillä mennään. Ajattelin näin sunnuntain kunniaksi jakaa tänne blogiin keskeneräisiä töitäni kuvituksen kera. Instagramiin näitä ilmestyy tiheämminkin tililleni: @johanna.sievanen.

Miehelleni olen neulomassa toista villapaitaa, koska ensimmäinen hänelle neulomani paita on ollut niin kovassa käytössä. Yllä siis näkyy  keskeneräisenä Klompelompen Raymond-paita, joka etenee hitaasti mutta varmasti. 

Myös toinen Klompelompe-neule on  tällä hetkellä tekeillä. Sain vihdoin aloitettua Lilly-ponchon tyttärelleni ja tästä tulee varmasti aika söpö! Neulon ponchon kaksinkertaisella Holst garnin Coast-langalla. Neulepinta on pehmeä ja lämpöinen eikä kutita.

Talvea varten aloitin myös pitkän ja muhkean kirjoneulekaulahuivin neulomisen Muita ihania -käsityökirjan ohjeella. Tähän meinasin upottaa jämälankoja, mutta tulipa ostettua myös uusia lankoja ihan tätä varten, koska lankaa tähän kyllä menee ja paljon. Katsotaan kuinka montaa eri väriä yhteen huiviin saa mahtumaan.

Mitäs käsitöitä teillä muilla on näin syksyn tullen tekeillä?

Klompelompe neuleita kaikkiin vuodenaikoihin

🌻 Kirjan arvostelukappale saatu kustantajalta 🌻

Klompelompe-kirjat ovat ihastuttaneet ja ilahduttaneet minua heti ensimmäisestä osasta lähtien, joten olin onnellinen saatuani sarjan uusimman opuksen käsiini. Tämä uutukainen, Klompelompe neuleita kaikkiin vuodenaikoihin, jatkaa samaa tunnistettavaa tyyliään tuoden siihen kuitenkin myös uutta ilmettä. Nyt ideoita on ammennettu muunmuassa juhlaperinteistä ja kansallispuvuista. Siispä kirjasta löytyy aiempaa enemmän juhlavia vaatteita, muttei arkivaatteita, myssyjä tai lapasiakaan ole suinkaan unohdettu.

Kirja on jaoteltu paitsi vuodenaikojen myös käyttötarkoituksen mukaan. Sen sivuilta voit napata ohjeen juhlaneuleeseen tai päiväkotivaatteeseen, kesäiseen paitaan tai syksyisempiin asusteisiin. Myös jouluiset neuleet ovat saaneet oman lukunsa kirjan lopusta. Siinä esiteltävät tonttulakit on ehkä pakko neuloa lapsille! Kuten myös alla näkyvä Karitsainen-myssy olisi ehdoton ensi talveksi.

Ihania ja mielenkiintoisia malleja löytyy lapsille sekä aikuisille. Itseäni ajatellen minua viehätti erityisesti yksinkertainen Keväthanki-paita, jossa jujuna on hihojen pintaneule. Tämä paita olisi mainio lisä vaatekaappiin talveksi. Voisin samalla tutustua KlompeLOMPEN nimikkolankaan, jota näköjään on jo kiitettävästi saatavilla eri lankakaupoista. 

Kansallispukujen vaikutteet näkyvät  erityisesti neuleiden kirjoneulekuvioissa. Niitä on upotettu monikäyttöisiin paitoihin, myssyyn, mekkoon ja housuihin. Juhlapäiviä varten kirjan ohjeilla voi neuloa myös kastemekon tai ihanan neulejakun lapselle sekä äidille. Monet mallit taipuvat varmasti sekä arkeen että  juhlaan.

Klompelompen tyylisesti kirja sisältää paljon neuletakkeja. Takit on tässäkin kirjassa suunniteltu niin, että ne neulotaan suljettuna neuleena ja lopuksi leikataan auki. Tämä on tekniikka, jota en ole itse vielä uskaltautunut kokeilemaan. Suoraan sanottuna se pelottaa minua! Parikin kirjoneuletakkia näistä houkuttelisi, joten nähtäväksi jää uskallanko tehdä ohjeen mukaan (ja oppia samalla uuden tekniikan) vai sovellanko ja neulon takin tasona. 

Myös pieni kirja-arvostelija oli mukana tutkimassa kirjaa ja oli kovin kiinnostunut sen sisällöstä. Tässäpä hänen lempparimallinsa: