Palmikkoinen pipo

Nyt se minulle valkeni: Jotta pipo olisi päähäni sopiva ja miellyttävä pitää, sen kuuluu puikoilla näyttää oudolta ylipitkältä pötkylältä! Olisihan se pitänyt ymmärtää jo aiemmin, sillä kaikki neulomani pipot, jotka puikoilla näyttivät varsin kelvollisilta, ovat osoittautuneet käytössä liian pieniksi. No nyt vihdoinkin sain mummolan rennossa tunnelmassa neulottua pipon, joka pysyy päässä ja lämmittää korvia.

Käytin tässä työssä Ilosofiaa-blogin Top-down pipon ohjetta, sillä tuo tapa vaikutti hauskalta ja kätevältä. Niinpä tällä kertaa aloitinkin päälaelta ja lisäilin silmukoita kunnes niitä oli tarpeeksi yltämään pääni ympäri, tässä tapauksessa 24 s/puikko. Niin ja ne puikot olivat 4,5 mm koivuiset sukkapuikot. Langaksi pipoon päätyi se viime syksynä neulomastani paidasta yli jäänyt vyyhti Berrocon ultra alpacaa. Eikä se ihan kaikki tähänkään mennyt, kun luovuin ideasta laittaa pipoon tupsu. Pikku keränen siis odottaa vielä käyttötarkoitustaan.

Alussa tarkoitukseni oli neuloa pipoon ennen resoria pelkkää sileää neuletta, mutta iskikin innostus tehdä pipoon palmikoita. Sain palmikot sovitettua silmukoille, vaikka idea niistä tulikin mieleen vasta ensimmäiset kerrokset neulottuani. Lopuksi reunaan neuloin tosiaan reilun pätkän *2o, 2n*-joustinta, jotta resorin saa taitettua kaksin kerroin korvien päälle.

Täytyy sanoa, että tämä pipo on näille keleille vielä liian kuuma, mutta sehän lupaa vain hyvää talven varalle!