Ei mikään tiukkapipo

Oli flunssa ja piti levätä. Sohvalla istuessani kädet kuitenkin kävivät kovin levottomiksi ja kaipasivat tekemistä, joten Neulovillasta tilaamani vyyhti Tukuwoolia muuntui parissa päivässä pipoksi. Myönnettäköön, että saatan joskus olla hieman tiukkapipoinen. Ainakin, jos mieheltäni kysytään. Tämä pipo ei kuitenkaan kiristä, vaan on ihanan löysä ja niin iso, että se mahtuu päähän jopa hiusten ollessa kiinni.

Innoituksen neuloa Tukuwoolista pipo sain Heidin Helyes-blogissa esittelemistä pipoista. Sieltä katsoin myös apuja silmukkamäärään. Neuloin kuitenkin pipon taasen ylhäältä alas ja bambuisilla sukkapuikoilla. Lisäyksiä tein joka puikon alussa kunnes työssä oli 110 silmukkaa (27-28-27-28/puikko) ja sileää neuletta pistelin menemään. Reunaan tuli reilusti *1o,1n*-joustinta, sillä ajattelin kääntää sen kaksin kerroin. No, sehän näytti hassulta eikä nirkkoreunusyritelmänikään toiminut. Purkamaan en ruvennut, vaan reunus sai nyt reikäkerroskoristeen ja lopuksi vielä virkkasin reunaan hieman lisää koristusta. Tuohon reikäkerrokseen voisi pujotella vaikka jonkun kauniin nauhan tai nyörin.

Tämä on vallan passeli syyspipo, ei liian kuuma. Nyt onkin tullut neulottua paljon itselle, joten ilahduin, kun siskoni tässä eräänä päivänä tilasi minulta pipon. Sen pistän puikoille heti, kunhan saan haettua sopivat langat Titityystä. Sillä välin keskityn elämäni ensimmäisiin kirjoneulesukkiin.

Huomasinpas myös, että uusia lukijoita on liittynyt matkaan mukaan, tervetuloa kaikille ja toivottavasti viihdytte :)