Tänään Pikkuinen lähti isänsä kanssa vaunulenkille, joten sain pitkästä aikaa ihan rauhassa keskittyä ompelemiseen. Ihastuin Ripaus tunnelmaa-blogissa näkemääni kankaiseen muistipeliin ja päätin jo aikoja sitten tehdä itsekin sellaisen. Jouluna sain siskoltani lahjaksi suloista kangasta, jossa oli kiva määrä eri värisiä possuja. Nuo possut suorastaan vaativat päästä muistipeliksi, palaset vain saivat odotella ompelua hyvän tovin.
Possukankaan siskoni oli ostanut Virkkuukoukkusesta Imatralta. Tuonne kauppaan on kyllä joskus päästävä! Kukallinen kangas on hankittu Sinellistä ja ruutukangas on vanhaa lakanaa, josta ompelin myös reunapehmusteen äitiyspakkaukseen, joka hetken aikaa toimi Pikkuisen nukkumapaikkana. Kankaiden väliin laitoin vielä vanulevyä, jotta paloista tuli hieman jämäkämmät, mutta pehmeät. Yhteensä pareja on kahdeksan, sen verran erilaisia possuja oli tuossa kankaassa.
Ompeleminen sujui tällä kertaa melko kivuttomasti, sillä sain nyt käyttööni äitini ompelukoneen. Yhteistyö sujui paljon paremmin kuin oman koneeni kanssa. Ompelujälki voisi toki olla siistimpääkin, mutta mitäpä tuosta. Hymyilevät possut ovat joka tapauksessa suloisia ja tykkään tästä muistipelistä juuri tällaisena hieman epätäydellisenä.
Muistipelikaveriksi Pikkuisesta ei ihan hetkeen taida olla, mutta onhan
näitä pehmoisia ja värikkäitä palasia kiva katsella ja tunnustella jo
nyt. Lisäksi niitä voi vähän maistella ja niiden päälle saattaa olla
kiva puklatakin Onneksi kankaisen muistipelin voi aina tarvittaessa
pestä.