Lilly-myssy tyttärelle

Edellisessä postauksessa hehkutin uutta Klompelompe-kirjaa, joka todella sai minuun puhtia tarttua taas puikkoihin. Heti saatuani kirjan käsiini, huomioni kiinnittyi kannen kuvassa olevaan lapsen pipoon, jossa on kaunis lehtipitsikuvio. Niinpä se, Lilly-myssy, kiilasi jonon kärkeen ja lähti puikoille sopivasti mökkireissua varten. Pääsin neulomaan heti, sillä löysin lankalaatikostani lankaa, joka soveltui mallitilkun perusteella tähän pipoon hyvin. Käyttämäni lanka on Sandnes garnin Sisua, jota kului tähän 2-3-vuotiaan kokoon vain 30 grammaa. Neulominen sujui leppoisasti syysauringossa istuen sekä mökin rauhaisassa tunnelmassa.

Myssy on todella sievä ja sen neulominen joutuisaa. Neulominen aloitetaan lehtipitsipaneelista, josta sitten poimitaan silmukat ensin resoria ja lopuksi myssyosaa varten. Myssyn kavennukset on suunniteltu kivasti pitsikuvioon sopiviksi. Vaikka lopputulos on mielestäni kaikkea muuta kuin peruspipo, tämä malli on silti käytännöllinen ja ohje melko helppo. Vaikeinta taisi olla silmukoiden poimiminen siististi, mutta siinäkin onnistuin mielestäni kohtuullisen hyvin.

Myssyn kruunaavat kaksi resoriin neulottua nappia. Nämä valitsemani napit löytyivät pienestä tarvikerasiastani, johon olin laittanut ne odottamaan sopivaa käyttötarkoitusta. Mökillä ne sattumalta löysin ja totesin niiden sopivan tähän syysmyssyyn paremmin kuin hyvin. Koko on juuri sopiva tytölleni ja myssy myös mieluisa. Hieman taisi tuo villa kutittaa välillä, silti myssy pysyi päässä useampana päivänä. Alle mahtunee ilmojen vielä viiletessä hyvin puuvillainen kypärämyssy, jolloin kutinaongelmakin ratkeaa. Seuraavaan pipoon voisin kuitenkin valita jotain vielä pehmeämpää, kuten merinovillaa, jota ohjeessakin oli alunperin käytetty. Niin, ja itsellenikin halua tällaisen pipon, totta kai.

Ravelry-projekti

Klompelompe - Neuleita koko perheelle

Mikä voisikaan innostaa takaisin neulomisen pariin paremmin kuin upouusi neulekirja täynnä ihastuttavia ohjeita? Onnekseni pääsin kesän hiljaiselon jälkeen tutustumaan uuteen Klompelompe - Neuleita koko perheelle kirjaan sekä nyt esittelemään sitä teille. Tähän hurmaavaan neulekirjaan on koottu Hanne Andreassen Hjelmåsin ja Torunn Steinslandin uusia neuleohjeita yli 60 kappaletta. Kirja on nimensä mukaisesti monipuolisempi kuin edeltäjänsä Klompelompe - Ihania neuleita lapsille. Neuleohjeista löytyy siis reilusti eri kokoja niin lapsille kuin aikuisillekin. Aluksi olin hieman pettynyt, ettei neulemalleja miehille ollut kirjassa kuin muutama, mutta toisaalta myönnettäköön että mielummin neulon söpöjä pitsineuleita tyttärelle tai itselleni. Sitä paitsi niihin muutamaan hyvin suunniteltuun miehen neuleeseen kuluu kuitenkin reilusti kauemmin neuleaikaa. Suhde on siis oikeastaan ihan passeli. Niin, ja pojille sopivia malleja kirjasta kyllä löytyy reilusti!

Kirjan arvostelukappale saatu kustantajalta

Kirjan kuvat vievät mukanaan pienen norjalaiskylän rauhalliseen ja sadunomaiseen tunnelmaan. Niistä loistaa hyvä mieli ja ilo ilman tekopirteyttä tai teennäisyyttä. Kirjan ulkoasu on mielestäni jopa raikkaampi ja selkeämpi kuin edellisen kirjan, vaikka tyyli on yhä pysynyt tunnistettavasti klompelompemaisena. Kirjan tekijät ovat selvästi löytäneet oman tyylinsä. Neulemalleissa ei ole turhaa hienostelua, mutta jokaisessa on jokin pieni juju, joka tekee neuleesta erityisen. Vaikka neuleissa on pitsineuletta, kirjoneuletta, nappeja ja muita koristuksia, silti käytännöllisyys on selvästi otettu huomioon.

Lilly-myssy

Kaikista kirjan ihanista ohjeista aivan ensimmäiseksi puikoille pääsyä vaati heti kirjan kannesta huomaamani Lilly-myssy. Jo valmistuneesta tytön myssystä kerron piakkoin lisää omassa postauksessaan. Muita suosikkejani ovat kirjan tekijöiden kotikylän mukaan nimetty Kvalavåg-haalari, Kuopus-villatakki sekä naisten Julie-leninki. Tilaukseen lähti myös langat kirjan kannessa olevaa miehen Raymond-villapaitaan. Neulottavaa olisi siis taas jonoksi asti ja lankoja lasten neuleisiin taitaa löytyä jo omasta takaa. Toivottavasti syksy siis armollisesti suo minulle neuleaikaa.

Kvalavåg-haalari

Kuopus-villatakki tytölle

Julie-leninki

Tämä tulee taatusti olemaan yksi niistä kirjoista, joihin palaan uudestaan ja uudestaan. Neuloakseni kaunista ja käytännöllistä, etsiäkseni inspiraatiota ja ihaillakseni kauniita hyvänmielen neulekuvia.

Rooftop-huivin testineulonta

Pääsin testineulomaan Suvi Simolan uuden huivin nimeltään Rooftop ja ohje on nyt julkaistu Ravelryssa. Huivi on lähes symmetrinen kolmio, johon neulotaan raitoja kahdella eri kontrastivärillä lyhennettyjen kerrosten avulla. Juuri sellainen huivi, josta tykkään ja tiesin, että tämä tulisi varmasti käyttöön.

Huivissani ystävystyivät Louhittaren luolan Väinämöinen värissä jalokivi, Kässäkerho Pom Pomin turkoosi BFL sukkalanka sekä korallinvärinen Sukka-Puffa. Nämä langat ja värit toimivat hyvin yhteen 3,5 mm pyöröpuikolla neuloen. Lankaa huiviin kului yhteensä 131 grammaa (90 g Väinämöistä, 23 g Sukka-Puffaa ja 18 g Pom Pomia). Tähän on siis vallan hyvä upottaa jämälankoja!

Kun aloitin neulomaan huivia, ihmettelin, miksi tuntuu niin tutulta ja kesäiseltä. Sitten tajusin, että yhdistämäni turkoosi ja korallinvärinen lanka muistuttivat hyvin paljon viime kesänä neulomani Ruusupuu-huivin väriyhdistelmää. Jostain syystä tuo väriyhdistelmä vain vetää minua puoleensa. Toisen raitaosuuden alussa sitten hieman epäröin olisiko tumman ja vaalean turkoosin välillä tarpeeksi kontrastia, mutta sekin väriyhdistelmä osoittautui kauniiksi ja tasapainottaa mielestäni huivin värimaailmaa.

Huivin neulominen oli todella joutuisaa ja mukavaa. Ohje oli tarkka ja erityisesti pidin siitä, että silmukkamäärät oli annettu jokaisen lisäyskerran jälkeen. Näin pysyi helposti selvillä siitä, missä on menossa ja huomasi nopeasti, jos oli unohtanut lisäyksen tai kavennuksen jostain kohtaa. Silti Suvi oli saanut ohjeen pysymään selkeänä ja lyhyenä. Olin aivan innoissani siitä, miten näppärästi raidat syntyivät lyhennettyjä kerroksia neulomalla eli ei tarvinnut poimia reunasilmukoita, vaan reunus syntyi kuin huomaamatta. Lyhennetyt kerrokset olivat myös tässä ainaoikein neulotussa huivissa helppoja, ei tarvinnut edes nostella kiedottuja silmukoita, vaan ne sulautuivat neulepintaan siististi. Tämän voisi hyvin lisätä sille televisionkatselu- tai matkaneulelistalle.

Huivi on juuri sopivan kokoinen ja helppo kietaista kaulalle. Minun huivistani tuli ohjeen mukaisin kerroksin neulottuna hieman pidempi kuin ohjeessa, joskaan ero ei ole huima. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja käytössä tämä on jo ollut paljon. Mitä ihania erilaisia väriyhdistelmiä tässä mallissa voisikaan toteuttaa! Eräs testineuloja oli lisännyt huiviinsa yhden raidan kolmannella kontrastivärillä ja sekin toimi hauskana lisänä huivissa.

Aurinkoisia kevätpäiviä teille kaikille!

Mizzlin-pipon testineulonta

Minä pääsin viime kuussa testineulomaan Flossin uutta pipomallia nimeltään Mizzlin. (Klikkaa tästä englanninkieliseen ohjeeseen, joka löytyy nyt Ravelrystä) Mizzlin tarkoittaa harmaiden ja sumuisten päivien tihkusadetta, jonka me suomalaisetkin varmasti tunnemme, vaikka kyseessä onkin lancasterilainen sana. Tykästyin pipoon heti, kun Claire ilmoitteli tulevasta testistä sähköpostitse ja ilmoittauduin mukaan. Ohje oli hyvä ja pipo valmistui muutamassa päivässä. Julkaisinkin siitä jo kuvia Instagramissa ja Ravelryssä, mutta halusin kuitenkin odottaa blogikirjoituksen julkaisemista siihen saakka, kunnes ohje on valmis ja linkattavissa tänne.

Valitsin pipoon langaksi Dropsin Alpacaa, koska sitä sattui löytymään sopivissa väreissä kaapista. Lankaa pipooni kului 77 grammaa (pääväriä 47 g ja kontrastiväriä 15 g kuvioon sekä 15 g tupsuun).

Jouduin valitsemaan työn alkuun hieman pienemmät puikot kuin ohjeessa tai mitä tälle langalle yleensä suositellaan, jotta sain reunuksesta tarpeeksi napakan. Täytyy myöntää, ettei kierretyn joustimen neulominen ole lempipuuhaani eikä varsinkaan 2 mm metallipuikoilla, mutta lopputulos on kyllä kiva ja vaivan arvoinen. Joustimen jälkeen neulominen sujuikin sukkelasti ja oli ihanaa kun sain siinä vaiheessa vaihtaa 2,5 mm puiseen pyöröpuikkoon! Kuvio oli helppoa ja koukuttavaa neulottavaa eikä kaaviota tarvinnut olla koko ajan apuna vaan kuvion kyllä oppi helposti ulkoa.

Valitsemani lanka sopi tähän malliin hyvin, vaikkei ollutkaan sama kuin ohjeessa. Ainut miinus on, että pipo tuntui venyvän huomattavasti enemmän leveyttä kuin pituutta ja tuntui siksi hieman liian lyhyeltä reunuksen ollessa kaksinkerroin kuten tarkoitettu. Pipo on kuitenkin ollut ahkerassa käytössä, koska sitähän voi pitää myös reunus auki taitettuna kuten alimmassa kuvassa. Näin se on sopivan lämmin ja pehmoinen kevätpipo, kovemmilla pakkasilla kaipaisin ehkä kaksinkertaista reunusta.

Ohje on mielestäni selkeä ja helposti ymmärrettävä. Pariin juttuun kyselin testineulonnan aikana tarkennuksia ja nekin on nyt vielä lisätty ohjeeseen. Tämä malli sopii hyvin aloittelevalle kirjoneulojalle ja Claire onkin lisännyt ohjeen loppuun vielä hyödyllisiä vinkkejä kirjoneuletta varten, jos se ei ole tuttu juttu.

Pipon pudottua puikoilta tajusin, etten ollenkaan tiedä, kuinka pipo kuuluu pingottaa. Aiemmin olen neulonut vain löysiä peruspipoja, jotka olen kiskaissut suoraan päähäni. Nyt kastelin pipon ja levitin mittoihinsa alustalle kuivumaan. Olisinkohan jollain niksillä saanut pipon pysymään paremmin oikean mallisena? Olisiko pitänyt kokeilla ilmapalloja tai rytistettyjä muovipusseja? Hyviä vinkkejä pipon pingotukseen otan mielelläni vastaan :)

Keväinen synttärihuivi

Halusin neuloa siskolleni syntymäpäiväksi huivin. Olin tilannut Neulovillasta vihreää BC Garnin Semillaa toivoen, että tämä väri edelleen kuuluu siskon lempiväreihin. Ainakin se sopii kevääseen, ajattelin. Päädyin Ravelryn huivimalleja selaillessani tähän Heidi Alanderin Kaihola-nimiseen huiviin. Neuloin huvin 4 mm pyöröpuikolla ja lankaa kului 74 grammaa.

Aiemmin olen neulonut Heidin suunnittelemista huiveista Titaniumin, Nurmilinnun ja Ruusupuun. Ihania kaikki. Nyt sitten neulottavaksi valikoitui tämä Kaihola, jonka pitsikuvio näytti kauniilta ja jotenkin niin siskolle sopivalta. Ohje oli aiempien tapaan selkeä ja huivin neulominen mukavaa. Vaikka jouduinkin purkamaan kertaalleen päästyäni jo pitsikuvion puoliväliin. Olin siis tehnyt kuviossa häiritsevän virheen ja purkaessani huomasin myös aloitusreunan kiristävän ja pahasti, joten purkuun meni koko homma. Huivi muistutti siinä vaiheessa lähinnä pussia. Enpä heti tajunnut, että reunasilmukat piti neuloa todella löyhästi ja vielä hieman löyhemmin, koska tämä lanka on niin ohutta. Näköjään alan olla jo turtunut tähän purkamishommaan. Mieskin ihmetteli, kun kylmän rauhallisena kerin vaivalla neulottuja kerroksia takaisin kerälle. Ei manailua, ei kiukuttelua (ainakaan paljoa). Se nyt vaan on niin, että parempi purkaa kuin harmitella lopussa ikäviä niitä pieniä virheitä, jotka pilaavat koko fiiliksen. En silti voi luvata, että tämä Zen-asenne purkamiseen olisi täysin pysyvä olotila.

Valmista kuitenkin tuli ajallaan. Reunasta tuli toisella neulomiskierroksella sopivan löyhä ja pitsikuviota tehdessä auttoi, kun maltoin asetella silmukkamerkit kuvion toistojen väleihin. Ja tietysti se, että olin jo kertaalleen neulonut kuviota. Sovitaan nyt, ettei kukaan huomaa niitä kahta virhettä, jotka tuonne pitsiin silti jäi. Tein huiviin hieman ohjetta enemmän kerroksia ennen pitsiosuutta, koska lanka oli niin ohutta. Olin iloinen, että ohjeeseen oli selkeästi kirjoitettu, miten paljon kerroksia kuuluu lisäillä, jos sitä haluaa suurentaa. Nimittäin jos itse yritän laskeskella tällaisia juttuja pitsihuiveissa, niin metsään menee.

Hyvää syntymäpäivää siskoseni!

Kevyttä kesäsadetta talven keskelle

Nimesin tämän projektin Ravelryssä mielestäni hyvin osuvasti kesäsateeksi. Mallihan on Joji Locatellin Light rain kirjasta Interpretations 3. No juupa juu, tämä minun paitani jäi jossain vaiheessa odottelemaan neulomisinspiraatiota, koska epäilin sen olevan kaikesta suunnitteusta huolimatta liian pieni. Nyt se sitten lopulta valmistui, kun ne viime kesän sateet ovat vain kaukainen muisto.

Onneksi päätin nyt neuloa tämän loppuun, sillä pingotuksen jälkeen paita on juuri sopiva. Täytyy olla hieman ylpeä itsestäni, kun tässä projektissa keskityin sekä mallitilkun neulomiseen alussa sekä paidan pingottamiseen lopussa. Hyvä minä!

Langaksi valitsin Holst Garnin Coastia värissä sapphire. Ihmettelin lankaa ostaessani voiko 4 kerää riittää paitaan, mutta Titityyssä olevien mallineuleiden ja saamieni neuvojen mukaan sen piti olla ihan riittävä määrä. Nyt kun olin jo unohtanut paljonko lankaa ostin, ihmettelin voiko vaaka näyttää oikein. Paita kun painaa 161 grammaa. Mutta kyllä se ihan paikkansa pitää, lanka on ihanan kevyttä ja riittoisaa. Neuloin paidan koossa S ja minulla oli käytössä 2,5 mm pyöräpuikko, jolla saavutin oikean tiheyden sekä kaulukseen 3 mm pyöröpuikko.

Ohje on todella selkeä ja hyvin kirjoitettu. Tykkään kovasti siitä. että kaikki on selitetty tarkasti ja silmukkamäärät eri vaiheissa on myös ilmoitettu. Niin usein jään vaikkapa kavennusten ja lisäysten jälkeen miettimään, olenko neulonut kuten piti. Minulla henkilökohtaisesti oli ohjeen alussa ongelmia, koska yritin ottaa siitä selvää yöllä kello 00.20 ja samalla opetelle väliaikaisten silmukoiden luontia Youtube-videoista. Opinkin tässä taas uutta, sillä enpä ollut ennen aloittanut paitaa niin kuin tässä mallissa ja tuo väliaikaisten silmukoiden luominen oli kokonaan uusi juttu minulle. Tykkään, kun tämän sai neuloa saumattomasti ja lopputulos on todella siisti.

Paita on kaiken lisäksi todella mukava päällä. Kevyt ja pehmoinen. Tämä varmasti sopii kesäneuleeksi, jollaisia minun vaatekaapissa ei liikaa olekaan. Suurin osa tähän asti neulomistani paidoista kun on paksumpia villa- tai alpakkaneuleita.

Oikein mukavaa ja neulerikasta viikonloppua!

Hohkaava Uan

Syksyllä otin puikoille monen muun työn ohelle Neulistin suunnitteleman Uan-villatakin. Se vain näytti niin ihanalta. En aivan saanut takkia valmiiksi jouluun mennessä, kuten oli tarkoitus, mutta nyt se täällä: nappeineen ja pingotettuna! Ohje oli selkeä ja sitä oli helppo seurata, vaikka aluksi ehdin jo säikähtää, kun alussa neulottiin erikseen oikeaa hartiaa, sitten vasenta ja niitä kappaileta yhdisteltiin. Eihän se ollutkaan yhtään hankalaa. Pitsikuvion kanssa sain kyllä loppuun asti tuijotella kaaviota, koska pidin neulomisessa niin pitkiä taukoja, ettei kuvio jäänyt mieleen. Aika koukuttavaa tuon pitsin neulominen kuitenkin oli, koska lopulta en helmassa olisi millään malttanut lopettaa ja vaihtaa helmineuleeseen!

Neuloin takin Tukuwoolin väristä Hohka 3 mm Knitpron Zing-pyöröpuikolla. Tein takin S-koon mukaan ja lankaa kului aika tarkalleen se 4 vyyhtiä eli 200 grammaa (4 grammaa jäi yli). Napit löytyivät omasta nappilaatikosta enkä ihan varma ole mistä tai keneltä ne ovat minulle kulkeutuneet. 

Takki istuu hyvin! Tähän väliin voisin sitten myöntää sen, että mallitilkkulaiskuus iski tässäkin projektissa, mutta näköjään kävi tuuri ja tiheys täsmäsi. Tokihan minä siinä neulomisen alussa hieman mittailin ja totesin olevani oikeilla jäljillä. Koko on juuri sopiva muuten, mutta hihat kyllä jäivät minulle 3/4-pituisiksi, vaikka neuloin ne ohjeen mittojen mukaisesti. Minulla taitaa olla kokooni nähden luonnottoman pitkät kädet. Tämä seikka ei tosin haittaa yhtään, koska nykyään tykkään hieman lyhyemmistä hihoista. Muutenhan olisin voinut hakea lisää lankaa ja tehdä hihoista pidemmät. Tai heti alkuun ottaa tarkat mitat ja todeta tarvitsevani kenties enemmän lankaa. No, nytpä ei tarvitse jatkuvasti olla kiskomassa hihoja ylös.

Niin ja se selän pitsipaneeli. Katsokaa vielä kerran uudestaan ja ihailkaa, eikö ole kaunis tämä pitsikuvio? Minusta ainakin on. 

Se harmaa paita

Täällä ollaan! Olen viettänyt joulukuusta näihin päiviin asti hiljaiseloa, en pelkästään täällä blogissa vaan ihan muutenkin. Käynyt läpi, järjestänyt, hävittänyt ja pohtinut asioita, tavaroita ja elämää. Yrittänyt tehdä tilaa uudelle ja löytää ne jutut, joita rakastan. Pohdinnassa on ollut myös tämän blogin kohtalo, mutta kun eilen illalla sain viimeistelyä miehelle neulomani villapaidan, ei ollut epäselvää haluanko jakaa tämän ilon täällä blogissani. Tietysti haluan! Tämä blogi ilmeisesti kaikessa epätäydellisyydessään on rakas ja tahtoo jatkoa. Tässäpä siis vuoden 2017 ensimmäinen valmistunut neulomukseni:

Tämän paidan kylläkin aloitin jo viime kesänä. Arvelin, että niin se ehtisi vielä tämän talven pakkasille, ja se arvaus osui oikeaan. Joulukuussa en jaksanut neuloa niin paljon kuin olin ajatellut, koska halusin pitää lomaa "kaikesta". Mutta uusi vuosi toi tullessaan uuden neulomisinnon ja iltojen hiljaisuudessa olenkin tikutellut tämän neuleen valmiiksi. 

Miehelläni on hieman ennakkoluuloja villalankoja kohtaan. Ne kuulemma kutittavat ja hiostavat. Päätin todistaa tämän Dropsin Babymerinon pehmeyden pipossa ennen suurempaan työhön ryhtymistä. Pipo on ollut mieleinen, joten sama lanka pääsi puikoille myös tätä paitaa varten. Paita on neulottu ylhäältä ala ja siinä on raglanhihat. Tällainen miehen toivoma peruspaita ilman mitään suurempia kommervenkkejä.

Neuloin paidan miehen mittojen mukaan. Toisin sanoen laskin silmukkamäärät, jonka jälkeen oli aika neuloa, sovittaa, purkaa, neuloa ja sovittaa taas. Sopiva siitä lopulta kuitenkin tuli. Tälle päivälle sattui sopivasti aurinkoinen sää, joten lähdimme koko perheen voimin kuvaamaan ja testaamaan neuleen soveltuvuutta rankkoihin olosuhteisiin leikkipuistossa ja pulkkamäessä. Hyvin toimii!

Hihoihin tein kätevät peukalonaukot neulomalla hihansuiden joustimessa 10 krs. edestakaisin ja yhdistäen sitten taas pyöröneuleeksi. Idean näihin nappasin Joji Locatellin Light rain-neulepaidasta, joka muuten myös on minun keskeneräisten jonossani, kuten Instagramista olette saattaneet huomata.

Näiden talvisten kuvien myötä toivottelen kaikille oikein rentouttavaa viikonloppua!