Kun näin Titityyn ilmoituksen Let's Festival!-KALista klikkailin heti katsomaan minkälaisia sävyjä Louhittaren luolan Luonnottaresta olisi tarjolla. Seuraava ajatus olikin, miten näistä osaa valita vain kaksi väriä omaan huiviin. Päätös Ruusupuu-huivin neulomisesta oli siis tehty. Ensin ajattelin yhdistää monivärisen ja yksivärisen langan ja kävin mielessäni läpi monta muutakin eri vaihtoehtoa. Pitkällisen pohdinnan jälkeen valitsin ostoskoriin korallin ja laguunin, joka taisi olla yksi ehdotetuista yhdistelmistä. Ensimmäisillä kerroksilla epäilin olisiko tämä sittenkin hieman liian ärjy yhdistelmä, mutta nopeasti heitin epäilykseni syrjään ja jatkoin eteenpäin. Onneksi, sillä lopputulos on mielestäni kaunis!
Huivin neulominen oli mukavaa. Alku sopi varsin hyvin viimeisten työpäivien väsyneisiin iltoihin, ainaoikeaa ja raitoja, lisäyksiä tasaiseen tahtiin. Pitsireunan neulomisen päätin säästää mökkineulomiseksi ja hyvä niin. Juuri kun olin aloittelemassa reunusta sähköpostiin nimittäin kilahti ilmoitus muutamasta virheestä ohjeessa ja huokaisin helpotuksesta, että joku oli ne huomannut. Yhden kerroksen jouduin vielä tämänkin jälkeen purkamaan, kun pitsin sanallisesta ohjeesta edelleen taisi puuttua muutama langankierto, mutta tuon jälkeen neulominen sujui taas leppoisasti. Muutamia kohtia jouduin siis miettimään, mutta lopulta sain silmukat täsmäämään ja pitsi muodostui kauniiksi kuten ohjeen kuvissa. Korjauksien jälkeen pitsikuvion neulominen ei siis ollut ollenkaan hankalaa.
Huivi valmistui mökillä, kuten olin sunnitellutkin. Minulla oli nimittäin selkeä visio: Olisi auringonpaistetta, minä istuisin rennon viehkeästi sillä yhdellä tietyllä rantakivellä ja pitelisin huivia luontevan kauniisti niin, että se pääsisi oikeuksiinsa, taustalla näkyisi kauniin sininen järvi ja tunnelma olisi rauhallinen. Kun kuvauksen aika koitti, taivaan peitti itsepintainen harmaa pilviverho, sateen jälkeen liukkailla kivillä oli hankala tasapainotella enkä osannut taaskaan poseerata luontevasti. Niinpä kuvia räpsittiin lopulta siellä ja täällä, kunnes olin näihin muutamiin tyytyväinen. Höpsähtänyt neuloja häiritsi jälleen mökkirauhaa saadakseen kasaan uuden blogipostauksen, kiitos ja anteeksi kanssamökkeilijöille!
Huivi on ihana. Puikolla se näytti kovin pieneltä, mutta pingotuksen jälkeen tästä tuli juuri mainion kokoinen. Lankaa oli miellyttävä neuloa ja se myös tuntuu pehmoiselta iholla. Tyytyväinen siis olen ja voisin hyvinkin neuloa tällä ohjeella myös toisen huivin.
Neulefestarit, täältä tullaan!
