Kohti uutta vuotta 2016

Eipä näkynyt täällä jouluisia postauksia eikä edes katsausta menneeseen vuoteen 2015. Nyt kuitenkin katse eteen ja suupielet ylöspäin! Sopivasti sattui blogini 100. postaus näin vuoden loppuun, tästä on hyvä jatkaa.

Vuodelle 2016 minulla ei ole suuria lupauksia tai isoja suunnitelmia, mutta sitäkin enemmän pieniä unelmia:
 

Toivon tulevalta vuodelta rentoutta, luovuutta, ystävyyttä ja hyviä hetkiä rakkaimpien kanssa. Hyvin nukuttuja öitä, päiväunia ja virkeitä aamuja. Lumisadetta, pulkkailua ja pakkasia. Mökkeilyä, mansikoita ja laiskottelua. Värikkyyttä ja vesisadetta. Kilometreittäin neulottuja silmukoita, pehmeitä lankoja ja lämpöä. Armollisuutta, kiitollisuutta ja iloa. Toivon niin mielenkiintoisia pitsejä ja palmikoita kuin tuttua turvallista ainaoikeaakin. Aikaa ja tilaa ajatuksille, rauhaa, kauneutta ja naurua. Hyvää oloa.

Ihanaa uutta vuotta 2016 ihan jokaiselle!

The other one-mysteerihuivi

Ehdinpäs vielä vuoden 2015 aikana! Mysteerihuivi eli Veera Välimäen suunnittelema The other one on vihdoin valmis. Ensimmäistä kertaa osallistuin KAL-neulontaan tämän Titityyn järjestämän mysteerihuiviklubin myötä. Oli hauskaa, vaikka olinkin hidas neuloja. Välillä piti purkaakin, kun sekoilin lyhennettyjen kerrosten kanssa häiritsevästi. Ohje oli kyllä selkeä ja helppo, ei ehkä vaan pitäisi neuloa aamulla seitsemältä juuri ennen töihin lähtöä. Lopputulos on ihana ja reunankin neulominen kannatti, vaikka se loputtomalta tuntuikin. Siitähän tuli hieno! Lankana huivissa on Louhittaren luolan upea Tuulen tytär ja väreinä kuningatar sekä kurpitsa. 

Tykkään, tykkään ja tykkään.

Heti piti aamulla rynnätä kuvaamaan ja samalla ihmettelemään valkeaa maata omaan pihaan. Ainoissa ja pyjamanhousuissa. Hatun ja huivin sentään maltoin pukea ja kuvausassistentille toki varasin kunnon talvivarusteet.

Pipo miehelle

Syksy oli kiireinen. Siihen on mahtunut paljon. Paljon väsymystä, päänsärkyä, huonosti nukuttuja öitä, muuttokuormia, opetustuokioita, ajokilometrejä, kahvia ja sähköposteja. Onneksi myös ihania aamuja, ensiaskeleita, uusia opittuja sanoja, ystäviä, naurua, synttäreitä, yhdet pikkujoulut sekä uuden asunnon onnea. Tämän kaiken lisäksi olen silloin tällöin saanut nipistettyä itselleni neulomishetkiä, yleensä aikaisista aamuista tai myöhäisistä illoista ja nyt tuli olo, että haluaisin blogiakin taas herätellä eloon. Joulukuun kunniaksi.

Valmiiksi asti on ennättänyt tämä pipo, josta olen kyllä siinä mielessä ylpeä, että se on ollut käytössä lähes päivittäin! Aiemmat miehelleni tekemäni pipot ovat olleet liian isoja, liian pieniä tai liian kutittavia. Tämä ei ole mitään noista, vaan juuri sopiva.

Pipo on Dropsin Baby Merinosta neulottu. Vihdoinkin löytyi lanka, jonka mieskin kelpuutti. Lämmin, muttei kuuma eikä kutittava. Ylhäältä alas neuloin ja sen enempää silmukkamääristä tai muusta en edes muista. Reunuksen jouduin päättelemään pariin kertaan, kun en taas malttanut päätellä tarpeeksi löyhästi. Tähän päättelyynkin olisi varmasti joku hyvä tapa, jolla onnistuisi kerralla. Vinkkejä otan mielelläni vastaan.

Kai tästä ilmeestä voi päätellä, että pipo on ihan mieluinen.

Ihanaa joulukuuta kaikille!